Yhä useammalla kunnalla on seinien rakentamisen ja neuvojen tarjoamisen lisäksi jo muitakin keinoja elinkeinopolitiikkansa ja työllisyytensä hoidossa. Monet kunnat ovat perustaneet elinkeino- ja kehittämisyhtiöitä. Seudullinen yhteistyö alkaa olla vakiintunut käytäntö.
Kuntaliiton selvityksen mukaan kunnat käyttivät vuonna 2000 elinkeino- ja työllisyyspolitiikkaan yhteensä noin 620 miljoonaa euroa. Kuntien kokonaismenoista se oli runsaat kolme prosenttia. Asukasta kohti panostettiin 110 euron verran.
Selvityksestä ei voi irrottaa Pohjois-Suomen tietoja, eikä kuntaliiton alue- ja elinkeinokehitysyksikön päällikkö Keijo Sahrman usko, että ne loppujen lopuksi saadusta tuloksesta kovin paljon eroaisivatkaan.
"Pohjoisessa tietysti korkea työttömyys on erityinen ongelma. Kunnat varmasti sijoittavat temppuihin mitä pystyvät, mutta nimenomaan elinkeinopolitiikan puolella tulee pulmaksi se, että köyhimmillä kunnilla on todella isoja vaikeuksia saada omarahoitusosuutta EU-rahoitusta sisältävissä isoissa hankkeissa."
Elinkeinopolitiikan osuus oli noin 420 miljoonaa ja työllisyyspolitiikan noin 180 miljoonaa euroa. Keskikokoiset kaupungit ja pienet kunnat painottavat elinkeinopolitiikkaa, kun taas suurissa kaupungeissa panostetaan enemmän työllisyyteen.
Työllisyyden hoidossa suurin osa rahoista kanavoituu vielä tukityöllistämiseen. Kuntien rooli on kuitenkin muuttumassa aktiivisemmaksi toimijaksi.
Elinkeinopolitiikassa suurin kohde varojen käytölle olivat investoinnit toimitiloihin. Toiseksi eniten käytettiin neuvontapalveluihin ja rahoitukseen. Kehittämishankkeiden 50 miljoonan euron määrärahoista käytettiin ylivoimaisesti eniten teknologiaan. Markkinointihankkeisiin ja maaseutuelinkeinojen kehittämiseen käytettiin kumpaankin kymmenys kehittämishankerahoista.
Selvitykseen vastanneiden kuntien yhteenlaskettu väestömäärä oli 39 prosenttia maan väestöstä.