Veronmaksajien keskusliiton keräämien laskelmien mukaan 181 kuntaa on tänä vuonna nostanut kunnallisveroprosenttiaan. Se on hurja määrä ja tarkoittaa, että eläminen kallistuu yli puolessa Suomen kunnista.
Eikä mikään viittaa, että tämä tähän jäisi. Kuntien talousvaikeudet saattavat olla toden teolla vasta alussa. Monessa menestyvänäkin pidetyssä kunnassa tai kaupungissa on tukka pystyssä laskettu, mitä tällä menolla tuleman pitää.
Kakkosella alkavat kunnallisveroprosentit olivat vain hetki sitten harvinaisuuksia. Vuonna 2006 sellaisia oli kolmessa kunnassa sadasta. Tänä vuonna niitä on 37 kunnassa sadasta. Lukumäärä kasvaa varmasti, eikä nykyisen ennätyksen eli 21 prosentin kunnallisveron ylittäminen ole ollenkaan mahdotonta.
Lisäksi yksi ja toinenkin kunta on korottanut kiinteistöveroja ja muita kunnallisia maksuja. Vaikutus on sama; pelkkä eläminen jossain muuttuu entistä kalliimmaksi. Samalla kansalaisten kukkaroa koetellaan eri tavoin pelkän asuinpaikan perusteella. Pohjois- ja Itä-Suomessa veroja pitää pulittaa vuodessa useita satasia enemmän kuin Uudellamaalla.
Pahinta kuviossa on, että mitään kunnollista ulospääsyä ei ole näkyvillä. Jos maan talous ihmeen kaupalla kääntyy nopeaan ja kestävään nousuun, totta kai se helpottaa myös kuntien asemaa. Mutta ei sekään koskisi kaikkia niistä. Monella seudulla ei juuri muuta ole kuin perustuotantoa ja pakollisia palveluita. Niitä eivät suhdanteet hetkauttele, mutta ei niistä tulojakaan kerry.
Kuntien ahdinko imee kuiviin valtion elvytyspyrkimyksiä. Kaiken päälle on oletettavissa, että myös valtion verotus kääntyy pakosta jälleen nousuun.
Selkein johtopäätös on, että nykyisellä menolla ei mitään valmista tule. Kuntarakennetta on viime ajat koetettu uudistaa, mutta toimintojen kustannuksissa vaikutus ei vielä juuri näy. Edessä on lisää vaikeita päätöksiä, ja silloin puhutaan enemmästä kuin tyypillisistä säästökeinoista kuten koulujen lakkauttamisista.
Kuntien ja niiden toimintojen rakenteiden todellinen ja radikaali uudistaminen on vielä edessä. Nyt on otettu vasta alkuaskeleita. Jatkuva paine nostaa kunnallisveroa kertoo, että nykyinen tie ei voi jatkua.
Pulma vain on siinä, että valmiita malleja ei ole. Eikä kaikki edes ole mahdollista: nykyiset rakenteet sinällään rajoittavat suuresti yksittäisten kuntien liikkumavaraa. Näin ollen matka jatkuu vielä kohti kipupistettä, joka väkisin pakottaa ajattelemaan monia asioita aivan uusiksi.
paakirjoitus@kaleva.fi