Kunnallisvaaliehdokkaiden saamaa taloudellista tukea on vaikeampi selvittää kuin kansanedustajaehdokkaiden. Puolueiden piiri- ja paikallisjärjestöjä koskee puoluelaki, joka ei aseta minkäänlaisia velvollisuuksia kertoa rahoitusjärjestelyistä.
Turun yliopistossa ylihuomenna tarkastettavassa väitöskirjassa todetaan lainsäädännön laahaavan perässä: valtio tarjoaa avokätisesti puoluetukea, mutta julkisuusvaatimukset ovat jääneet puolitiehen.
Laki velvoittaa kansanedustajaksi valittuja raportoimaan vaalikampanjaan saamistaan yli 1 700 euron lahjoituksista. Puolueiden säännöllinen valvonta ja asiakirjajulkisuus ulottuvat vain tilinpäätöksiin. Määrällisiä tai laadullisia velvoitteita taloudellisen tuen lähteistä ei ole. Tarkkaa tietoa saa vain valtion maksamasta puoluetuesta.
Myöskään etujärjestöillä ei ole velvoitetta kertoa tuesta, jota ne antavat puolueille. Järjestöt saattavat kuitenkin sijoittaa vaaleihin enemmän kuin puolueet itse. Kun kaikista rahoittajista ei saada tietoa, syntyy helposti epäilyjä poliitikkojen sidonnaisuuksista.
