Kuninkaalliset ovat suuri hämäyskeino harhauttaa kansalaisten huomio pois tärkeämmistä asioista. Tai sitten ihanaa glamouria ja satua. Näin arvelevat Kalevan Juttutuvan kirjoittajat. Mutta mikä siniverisissä oikein kiinnostaa?
Ihmisten ihastusta kuninkaallisten elämän seuraamiseen ei juurikaan ole psykologiassa tutkittu. "Eri ihmisiä viehättävät eri asiat. Perinteinen loisto ja koreus ja kuninkaallisten harvinaisuus kiinnostaa. Heitä on niin vähän, he ovat jotain eksoottista. Ihmisillä on tarve ihailla ja katsoa ylöspäin, mutta samalla myös vähän kritisoida", kuninkaallisista viime syksynä ilmestyneen kirjan kirjoittanut Elina Koivunen listaa.
Toisia kuninkaalliset eivät voisi vähempää kiinnostaa. Esimerkiksi nimimerkki Wagner kirjoittaa Juttutuvassa, että "tuo on taas semmoista hömppää, että media tekee siitä jotenkin erikoisen tapahtuman ja kaikkia alkaa kiinnostaa".
Mutta lukijoita median jutuille riittää. "Kuninkaallisista kertovat lehtijutut ovat yleensä kaikkein luetuimpia ja pidetyimpiä", Koivunen tietää.
Suomessa monarkkien viittaa yritetään asetella milloin kenenkin harteille. Muutama vuosi sitten Suomen kuningaspariksi nimiteltiin Saulia ja Tanjaa.
Suomalaiset seuraavatkin omien monarkkien puutteessa paljon ruotsalaisten kuninkaallisten elämää. Kun kuningasperhe on vieraillut Suomessa, tapahtuma on saanut aina sankat joukot liikkeelle. Näin myös Oulussa elokuun lopussa 1996, kun Kaarle XVI Kustaa, kuningatar Silvia ja tuolloin 19-vuotias prinsessa Victoria tekivät viiden tunnin visiitin kaupunkiin. Silloin jopa 7 000 ihmistä tungeksi Franzenin puistossa ja kaupungintalon edessä.
Lähimmäksi prinsessailmiötä on Suomessa päästy presidentin perheiden kohdalla. "Presidenttien puolisot ovat näytelleet kansakunnan äidin roolia", Koivunen muistuttaa. Myös Mauno Koiviston tyttärellä Assi Koivistolla oli aikoinaan prinsessamainen rooli.