On varmaa, että kruununprinsessa Victoria ja hänen sulhasensa, yrittäjä Daniel Westling ovat syvästi tietoisia siitä talouskurimuksesta, johon Ruotsi on vajonnut. Niin kyynikko ei silti pidä olla, että olettaisi Danielin kosaisseen ja Victorian huudahtaneen "Ja, Ja, Jaa-a!" vain siksi, että maa tarvitsee juuri nyt kipeästi jotain piristystä.
Tällainen vaikutus tiistain uutisella Ruotsissa kuitenkin oli. Talouslehti Dagens Industrikin pudotti kihlaustiedon tultua julki verkkosivujensa tärkeimmiltä paikoilta jutut siitä, kuinka Ruotsin kruunu on pohjalukemissa ja kuinka yli 46 000 työpaikkaa on vaarassa.
Tilalle nousi aurinkoinen paketti kihlauksesta monine ei niin talouspainotteisine juttuineen, kuten:
"Reinfeldt: Rakkaus on voittanut"
Ja:
"Häätieto ilahtuneesti vastaan maailmalla"
Samalla tavalla intoili toinenkin arvovaltainen talousjulkaisu Veckans Affärer. Näin siitä huolimatta, ettei asialla pitäisi olla mitään merkitystä Ruotsin talouden kannalta. Vai onko sittenkin? Lehti kysyi lukijoiltaan, voivatko kuninkaalliset häät auttaa Ruotsin ulos kriisistä. Noin puolet oli sitä mieltä, että voivat vähintäänkin hiukan, neljänneksen arvion mukaan jopa paljon.
Jotain pohjaakin odotuksille on. Ruotsin kaupan liiton edustajahan arvioi, että yksistään erilaista hääkrääsää kaupataan ensi vuonna yli 200 miljoonan euron arvosta. Hääturistejakin arvioidaan tulevan Tukholmaan 12 000.
Jopa Veckans Affärerin bloggaaja, riskirahastospesialisti Pekka Kääntä piti mahdollisina, että hääuutisella todella on myönteisiä vaikutuksia Ruotsin talouteen: isänmaallisuus vahvistuu, ja ruotsalaiset voivat rohkaistua ostamaan palkankorotus- ja veronkevennyskruunuillaan kotimaisia tuotteita.
Kääntä tosin harmitteli, ettei hääuutista julkistettu jo syksyn puolella, koska silloin sen psykologinen vaikutus olisi ollut vahvimmillaan.
Mitään vastaavaa temppua ei meidän tasavallassamme ole nyt käytettävissä, kun Saksa meni häviämään ensimmäisen maailmansodan eikä Hessenin prinssistä tullut meille kuningasta. Matti Vanhasen ja Sirkka Mertalan kihlausuutinenkaan ei taitaisi vetää Suomen taloutta kasvu-uralle.
Kummallisinta kuninkaallisessa häähuumassa on se, että se nousee Ruotsissa, jonka edustajat otsa kirkkaana tapaavat opettaa muille maille demokratiaa ja ihmisten välistä tasa-arvoa. Ja nyt riemun kohteena on nainen, joka kohoaa maan keulakuvaksi vain siitä syystä, että sattui syntymään siihen ylhäisöperheeseen, johon syntyi.
Paljon muutakin epäjohdonmukaista kihlaus ja tulevat häät ovat Ruotsista paljastuneet. Kuten sen, että naimisiin mennäkseen kruununperijä tarvitsee perustuslain mukaan paitsi hallitsijan myös hallituksen suostumuksen.
Voisi myös luulla, että nimenomaan Ruotsin hallitsija voisi nykyään edustaa mitä tahansa uskoa. Mutta mitä sanoo perustuslaki? Sen, että Ruotsin hallitsijan on "aina edustettava" puhdasta evankelisluterilaista oppia niin kuin se on Augsburgin tunnustuksessa (1530) ja Upsalan kokouksessa 1593 tulkittu.
Esimerkiksi hurskas katolilainen ei kelpaisi. Ja se kuningasperheen jäsen, joka ei Lutheruksen oppia parhaana pidä, pudotetaan perimysjärjestyksen ulkopuolelle, että hopsan.
Monarkia on selvästi jotain muuta kuin tasavalta ja Ruotsi on yhä toista maata kuin Suomi. Onnea silti naapurille ja kihlaparille!
pekka.mikkola@kaleva.fi