Näyttelijä Kristiina Elstelä, 65, elää kadehdittavaa aikaa: kun varttuneemmat naiskollegat valittelevat sopivien roolien puutetta, Elstelä voi käännyttää oveltaan ne tarjoajat, joiden tuomiset eivät innosta.
Hyvän tilanteen on käytännössä mahdollistanut virkavapaus Helsingin kaupunginteatterista, jonka näyttelijäkuntaan Elstelä on kuulunut vuodesta 1985.
Reilun kaksi vuotta kestäneen virkavapauden aikana Elstelä on nähty muun muassa Tanssii tähtien kanssa -televisio-ohjelmassa yllätyksellisenä ja dramaattisena primadonnana sekä valkokankaalla Lauri Nurksen debyyttielokuvaohjauksen Sooloilua dementoituvana anoppina.
Ensiksi mainittu nosti Kristiina Elstelän koko kansan rakastamaksi - sellaiseksi, joita länsinaapurissa kutsutaan nimellä "folkkära" - ja jälkimmäinen toi oman alan tunnustuksen, Jussi-palkinnon parhaasta naissivuosasta.
Karmea äiti
"Kristiina Elstelä on valloittanut teatteriyleisön monipuolisuudellaan", vuonna 2005 myönnetyn Ida Aalberg -palkinnon perusteissa todettiin. "Hän vakuuttaa sekä kuningattarena että kansanämmänä", palkintolautakunta summasi.
Kumpi Kristiina Elstelä on mieluummin, kuningatar vai akka?
"Mä oon ihan kumpi vaan!" hän vastaa nopeasti.
"Tää ammatti on just mielenkiintoinen siksi, ettei oo vain lempijuttuja. Että pitää pureutua vaikka minkälaisen hirviön sielunelämään. Niin kuin oli Les Miserables -musikaalin karmea äitityyppi, madame Thénardier."
Kuinka usein olet kokenut roolituksessa, että sinulle on varattu tyyppi, jollainen et koe voivasi olla?
"Jos en ole yhtään odottanut sitä roolia jonka saan, on vain entistä mielenkiintoisempaa lähteä tekemään sitä." Esimerkkinä Elstelä mainitsee Laura Jäntin ohjaaman Shakespearen Kesäyön unelman.
"En voinut mitenkään ymmärtää, miten mä voisin olla Keijujen kuningatar! Minä!"
"Meillä olikin sitten aika erikoisia myös nämä minun keijualaiseni, jotka keräsivät minulle kastehelmiä, kuten Mikko Kivinen ja Jyrki Kovaleff", Elstelä muistelee nauraen.
Aurinkoinen Oulun-aika
Kristiina Elstelä nähdään viikonloppuna Pohjois-Suomessa. Hän pyyhältää Prahasta lauantaiksi Posiolle, josta jatkaa sunnuntaina Liminkaan. "Yritän olla ainakin maanantain vielä sielläpäin. Palaan mieluusti aina niille seuduille, joissa joskus olen ollut."
Elstelä kuului Oulun kaupunginteatterin näyttelijäkuntaan vuosina 1971-75. Siltä ajalta jäi paljon hyviä ystäviä, kuten hänet Liminkaan uutta konserttisalia vihkimään buukannut antiikkikauppias Lizzie Glaser.
Oulun-aikaa Elstelä muistaa rakkaudella. "Ensimmäinen vuosihan oli vähän surullinen, kun ehdin oikeastaan vain kätellä teatterinjohtaja Saulo Haarlaa ennen kuin hän menehtyi."
Tapahtui kuitenkin suuri muutos: "Se kun uusi teatteri avattiin ja uusi johtaja Paavo Liski tuli, se oli kuin auringonpaistetta", hän kertoo haikeutta äänessään. "Sain tehdä hienoja töitä siellä niin kuin Donna Rositan näytelmässä Ikäneito Rosita. "Kaikki jotenkin sujui silloin hyvällä mielellä."
Ura on kierrättänyt Kristiina Elstelää keskeisissä teatterikaupungeissa. "Olen liikkuvaista sorttia. Aloitin urani niin, että joka päivä mentiin uuteen paikkaan." Tämä oli vuonna 1961, kun Kristiina liittyi isänsä Ossi Elstelän kiertueeseen.
"Virkavapaan aikana saattaa tehdä äkkinäisiä keikkoja kuten nämä Posion ja Limingan keikat. Tämä on hirveen kivaa!"
Joko Kristiina Elstelä ikävöi Helsingin kaupunginteatterin lavalle? "En ainakaan vielä. Nautin tästä ajasta, ja en oikein vielä tajua edes olevani vapaalla."
