Keminmaa Kymmenkiloinen lohinaaras vaipuu unten maille, pyrstön pauke loppuu ja metrinen pötkäle kellahtaa kyljelleen. Lohijokitiimin toiminnanohjaaja Jukka Viitalan nukutusaltaaseen kaatama jauhe puree nopeasti. Nukutuksen aikana lohesta otetaan suomunäytteet, ja sen evän juureen tuikataan merkki.
Viitala siirtää naaraan elvytysaltaaseen ja lorottaa hapekasta vettä kiduksiin heräämisen jouduttamiseksi. Heräämöstä lohi nostetaan trailerin päällä olevaan siirtoaltaaseen, jossa se matkaa Ounasjoelle. Samat toimet odottavat vielä kolmea muuta lohta, 8,5 kiloista naarasta ja kahta pienempää koirasta. Viitala työskentelee yön jälkeen valkenevassa Kaakamoniemen aamussa vuosikymmenien rutiinilla.
Työ on tarkkaa ja olosuhteiden on oltava kohdallaan. Viitala heittää siirtoaltaaseen pussillisen suolaa ja ämpärillisen jäitä, jotta veden suolapitoisuus on kohdallaan ja lämpötila laskee kahdeksaantoista asteeseen. Happipullot varmistavat, että lohet saavat raikasta vettä kiduksiinsa. Matkalla Ounasjoelle pysähdytään Tervolassa, jossa eläinlääkäri vilkaisee tautien varalta, että kaikki on kunnossa.
Lohi tuntee
omat vedet
Kemijoen kalateitä valmistellaan pilottitutkimuksella, jossa tänä kesänä siirretään 60 lohta Ounasjoelle kolmisenkymmentä kilometriä Rovaniemen yläpuolelle. Kaloista 32 kantaa radiolähetintä, muut ovat evämerkittyjä. Lohet pyydetään Kaakamon edustalta. Ne ovat Ossauskoskella kasvatettuja ja smoltteina näille vesille merivaellukselle laskettuja. Ne ovat palanneet kotikunnuilleen. Siirrot ovat lopuillaan.
Kymmenkiloinen on suurin Ounasjoelle lähtijöistä. Se on pökkinyt turpaansa Isohaaran voimalaitoksen betoniin, ja palannut harhailemaan voimalan juurelta hieman etäämmäs, kunnes päätyi lähistöllä sijaitsevaan rysään. "Täällä ne haistavat oman veden", Viitala tietää.
Ounasjoen istutuksilla yritetään elvyttää kantaa, joka tuntee Kemijoen vesistön omakseen, ja jolle siten muodostuisi voimakas vietti nousta kalateitä pitkin synnyinsijoilleen. Kymmenkiloinen naaras on tähän tehtävään omiaan: se voi tuottaa noin 10 000 mätimunaa.
Nousuintoa ja
sahaamista
Ensimmäiset lohet laskettiin Ounasjokeen heinäkuun puolivälissä. "Näyttää sikäli hyvältä, että vain pari kalaa on lähtenyt pois Ounasjoesta Kemijokeen. Radiolähetinkalat ovat pitkälti pysyneet Ounasjoessa. Osa on vaeltanut Meltaukseen asti 70 kilometrin päähän istutuspaikalta", tutkija Panu Orell Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta kertoo.
Orellin mukaan kalat ovat vielä hieman hukassa, sillä monet yksilöt ovat sahanneet virtaa ylös ja alas. Nouseminen ylävirtaan kielii kuitenkin kutupaikkojen hausta. Viitalan mukaan lohi alkaa kyllä etsiskellä sopivia lisääntymisalueita, kun siirtomatka mereltä joelle on tarpeeksi pitkä.
Kutuaika on lokakuun alun ja puolivälin tienoilla. Vasta silloin nähdään, alkavatko siirtolohet jatkaa sukua. Projektin kannalta olisi ikävää, jos näin ei tapahtuisi. "Suomessa ei ole tehty tällaista ylisiirtoa juurikaan aikaisemmin", Orell sanoo. Luttojoelta rajavyöhykkeeltä saadun kokemuksen mukaan tämä voi onnistua: siellä lohia ui Suomen puolelle ja alkoi lisääntyä.
Kokemuksia sovelletaan isomman projektin pyörittämiseen. Ensi vuonna on määrä ylisiirtää satoja, jopa tuhat lohta, joista sata saa radiolähettimen, muut evämerkitään.
Isohaaran toisen kalatien suunnitelmat ovat valmiina, ja teknisesti kalatien rakentaminen voidaan aloittaa tänä vuonna. Syksyllä Kemijokivarren kunnat kokoontuvat miettimään yhteistoimintasopimusta. Ylitarkastaja Jarmo Huhtala Lapin ympäristökeskuksesta on toiveikas. "En usko, että sopimus kaatuu Rovaniemeen."