Ruotsin kuningashuoneella menee surkeasti. Kruununprinsessa Victorian vuoden takaisten satuhäiden myönteinen hype on haihtunut ilmaan.
Toisin oli ennen. Bernadotten monarkia oli pitkään hyvätapainen ja lähes demokraattiselta tuntuva raikas poikkeus Euroopan muun kuninkaallisen jetsetin huolettomassa ja skandaalinkäryisessä maailmassa.
Bernadottet ovat onnistuneet vakiinnuttamaan asemansa vajaassa 200 vuodessa, vaikka suku ei ole Ruotsista, eikä edes alkujaan aatelista verta. Kuningashuoneen isä oli ranskalainen sotilas.
Modernin kuningasperheen julkisuuskuva on muuttunut kiiltokuvasta raadolliseksi. Kuningasperheen elämään kätkeytyy salaisuuksia, jotka julki tullessaan häpäisevät koko instituutiota. Krooninen lööppijulkisuus ei tee hyvää, vaikka luottamusta ei testatakaan neljän vuoden välein.
Saksalaissyntyistä kuningatar Silviaa piinaa hänen isänsä natsimenneisyys, joka on kaivettu mediassa esiin vuosien tauon jälkeen. Isän omistamassa tehtaassa ei ehkä valmistettukaan hiustenkuivaajia ja leluja vaan sotatarvikkeita armeijalle.
Tehtaan siirtyminen kuningattaren isälle oli ilmeisesti myös osa systemaattista vainoa, jossa juutalaisilta takavarikoitiin heidän omaisuuttaan.
Kuningattaren kärsimykset ovat jatkoa kuningas Kaarle Kustaan aiheuttamille harmeille. Vuosi sitten ilmestyneen paljastuskirjan tiedot ovat häirinneet kuninkaallista vuotta. On käynyt ilmi, että kuningas on ehkä nähnyt alastomana muitakin naisia kuin vaimonsa.
Lehtijutut tiesivät myös kertoa, että nöyryytetty kuningatar on odottanut autossa, että kuningas suvaitsee tulla pois strippiklubilta. Paineiden kyllästämä kuningatar sairastui.
Vanhemmilla on ollut huolia lapsistaan kuten muillakin isillä ja äideillä. Kuningasperheen lasten tyttö- ja poikaystävävalinnat eivät aina ole osuneet ihan nappiin ja seurauksena on ollut mediariepottelua.
Perheen lapsilla ei toki ole helppoa, sillä he eivät ole valinneet osaansa itse. Aikuisiksi varttuneiden lasten elämää on seurattu kiikarit valmiina. Törttöilyt yöelämässä, shoppailut, tupakoinnit ja seurustelukiemurat ovat kaikkien tiedossa.
Kuningasparin lapsina he ovat ruotsalaisten yhteistä omaisuutta. Korokkeelle nostettuina heiltä odotetaan aina moitteetonta käytöstä ja ihastunutta hymyilyä. Pitkän päälle edustustehtävät varmaan kyllästyttävät.
Kuningasperheen on kuitenkin vaalittava julkista imagoaan koko ajan. Mediajulkisuus helli, mutta myös tuhoaa.
Ruotsi, Tanska ja Norja ovat pitäneet monarkkinsa. Itsenäistyvässä Suomessakin haikailtiin kuningaskunnan perään. Hessenin prinssi tie Suomen kuninkaaksi kaatui lopulta Saksan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa.
Ruotsissa kuningashuoneen kannatus on vuosien varrella laskenut. Jos tuki monarkialle jatkaa laskuaan, on odotettavissa, että vastustajilla on enemmistö vuosikymmenen kuluessa.
Parinmuodostuksessa onnistunut kruununprinsessa voi pelastaa kuningaskunnan vauvauutisilla. Kruununperijän tärkein tehtävä on kautta aikojen ollut perillisen siittäminen tai synnyttäminen. Kun se toteutuu, on tehtävä täytetty.
Yltiödemokraattinen ja viimeiseen asti tasa-arvosta kiinni pitävä Ruotsi on vastoin kaikkia periaatteitaan jostain syystä hellinyt perintömonarkiaa. Kuningashuoneen ylläpito maksaa vuosittain noin 11 miljoonaa euroa. Ruotsalaiset uskovat,että sijoitus tulee kuningashuoneen pr-työn kautta takaisin moninkertaisena.
Asiaa on vaikea ymmärtää. Toisaalta oululaisetkin juoksivat kaistapäisinä laumoina kuningasparin perässä, kun he takavuosina vierailivat Oulussa. Jotain hohtoa heissä siis on, kuten kaikki paikalla olleet muistavat.