Suomalaisen oopperataiteen kansainvälisen suurnimen Matti Salmisen, 60, kirjan julkistaminen on tapaus. Siksi tavanomaisen porukan lisäksi paikalla ovat ohjaaja Ralf Långbacka, kapellimestari Ulf Söderblom sekä toinen maailman matkaaja, baritoni Jorma Hynninen. Heidän uransa on leikannut Salmisen uraa, vahvastikin.
Kolmikko myös kommentoi kirjassa 30-40 ulkopuolisen joukossa Matti Salmista. Henkilökuvan kirjoittanut filosofian lisensiaatti ja kasvatustieteen maisteri Pekka Hako kehuu tämän joukon antaneen kivan ryydin kirjalle.
Toistakymmentä kirjaa oopperan alalta tehnyt Hako korostaa, että kyse ei ole lopullisesta arviosta. Salminen nyökkää ja sanoo, että toivoo tekevänsä vielä jotakin, jota voidaan muistaa 30 vuoden päästäkin.
"Tämä ei ole systemaattinen elämäkerta, jossa kaikki lippuset ja lappuset on käyty läpi", Hako tähdentää. "Tämä on henkilökuva Matti Salmisesta vuonna 2005. Kirja on pyritty tekemään sellaiselle ihmiselle, jota ooppera ei välttämättä kiinnosta lainkaan."
"Onhan se kokonaan minä. Siinä on tietysti muiden ihmisien näkemyksiä minusta", Matti Salminen miettii itse. "Kyllä siellä selkeästi on raadollista suomalaisen miehen elämää."
Pelimanni
Salminen kuuluu aikamme bassolaulajien kansainväliseen eliittiin. Vuodesta 1984 pysyvästi Zürichissä asunut Salminen esiintyy säännöllisesti maailman johtavissa oopperataloissa Berliinissä, Münchenissä, Hampurissa, Wienissä, Pariisissa, Barcelonassa tai New Yorkissa.
Kuvaavaa on, että kirjan yksi kirjan haastattelujakso on tehty Wienissä, missä Salminen tälläkin kertaa asui Placido Domingon asunnossa.
Herodeksen rooli tiernapojissa Turussa oli kommunistiperheen pojan ensimmäinen varsinainen laulurooli. Sittemmin Salmisen uralla on yksin yli 500 Taikahuilun Sarastro-esitystä.
Salminen sanoo heittäneensä pois nipun rooleja, jotka eivät enää kosketa; repertuaarista voi pudottaa jopa puolet pois.
Hän kertoo monien isojen kollegoiden alkavan 65-vuotiaana selvästi vaihtamaan fakkia. Jos on vielä halua seisoa näyttämöllä, roolien karaktäärit muuttuvat toiseen suuntaan.
"Tällainen 60-vuotias 140-kiloinen ei voi asettua näyttämölle 30-vuotiaan rooliin", Salminen sanoo.
Salmisessa on kuitenkin jokin kummallinen vieteri, joka alkaa pyöriä ennen esitystä. Tai kun hän kuulee uutisen, että joku on tehnyt kiinnostavan taiteellisen tuotannon, alkaa jalkapohjissa kutista.
"Olen niin kauan näyttämöllä, kun pysyn omilla jaloillani ja ääni toimii", Salminen sanoo.
Kalenterissa on varauksia vuoteen 2010. Salminen kiittelee suurimmiksi rikkauksiksi viime vuosilta Kansallisoopperaan tehtyä Aulis Sallisen Kuningas Learia sekä Einojuhani Rautavaaran Rasputinia, jonka päärooli on hänelle kirjoitettu.
Mestarina
Maailmalla ulkomaiset kollegat ihmettelevät, miten suomalaiset taiteilijat viihtyvät niin hyvin yhdessä. Salmisella on omakohtaisia kokemuksia oppipoika-kisälli -suhteesta. Kun hän vuonna 1970 matkusti Hampuriin esiintymään, hänet otti siipiensä suojaan kamarilaulaja Martti Talvela. Timo Mustakallio puolestaan auttoi Salmista Stuttgartissa.
"Minulla on nyt mahdollisuus auttaa sinua, sinun aikasi auttaa nuorempia kollegoja tulee myöhemmin", Salminen kertoo Mustakallion sanoneen.
Salminen otti opetuksen onkeensa ja perusti 1995 säätiön, joka tukee nuoria laulajia, tähän mennessä Tommi Hakalaa, Juha Uusitaloa sekä oululaista Petrus Schroderusta.