Kun Ruotsin kuningas Kustaa III (1745-1792) saapui viime viikolla Ouluun, kaappasi kaupunginteatterilta monarkkia vastaanottamaan lähetetty henkilö vahingossa Oulunsalon kentältä mukaansa musiikkivideofestivaalille tulossa olleen norjalaisen säveltäjän.
Vasta teatterille päästyään säveltäjä hoksasi ryhtyä ihmettelemään, mitä ihmettä hän tekee Giuseppe Verdin Naamiohuvit -oopperan harjoituksissa.
Onneksi liettualainen tenori Algirdas Janutas myös löysi jonkin ajan kuluttua tiensä samoihin harjoituksiin, Janutas kun laulaa oopperassa Kustaa III:n roolin.
Monipuolinen tenori
Algirdas Janutas on Liettuan johtava lyyrinen tenori, vaikka hän on laulanut uransa aikana myös dramaattisia rooleja. Kuhmon Kamarimusiikin kävijät muistavat hänet parin vuoden takaisesta W.A. Mozartin Requiemistä.
Janutasin tekemien oopperaroolien luettelo on pitkä. Niitä ovat muun muassa Cavaradossi (Tosca), Rinuccio (Gianni Schicchi), Belmonte (Ryöstö Seraljista), Polione (Norma), Kreivi (Sevillan Parturi), Basilio ja Don Curzio (Figaron häät), Lenski (Eugen Onegin), Simpleton ja Vale-Dmitri (Boris Godunov), Walther (Tannhäuser), Don José (Carmen), Max (Taika-ampuja), Tamino (Taikahuilu), Rodolfo (La Bohème), Florestan (Fidelio), Faust (Faust) ja Alfredo (La Traviata).
Janutas on esiintynyt Pietarin filharmonikkojen ja Britannian suurimpien orkestereiden kanssa. Erilaisia levytyksiä hänen ansiolistallaan on toistakymmentä.
Janutasin tenoria kuultiin hiljattain myös Moskovan Bolshoi-teatterissa Arnold Schönbergin teoksessa Gurrelieder, jonka johti Nikolai Aleksejev. Bolshoin perinteisessä joulukonsertissa liettualaistenori lukeutui Ludvig van Beethovenin Missa Solemniksen solistikuntaan
Konsertti- ja kirkkoesiintymisiä Algirdas Janutas on viime aikoina tehnyt jopa mieluummin kuin oopperaa.
"Lukemattomien oratorioiden ja passioiden ja messujen myötä olen päässyt henkisyyteen ja uskontoon sisälle ihan eri tavoin kuin ennen; voi jopa sanoa, että musiikki on kouluttanut sieluani. Joskus onkin ollut vähän vaikea palata taas oopperan pariin rallattelemaan Libiamo, Libiamo tai La donna e mobile."
Perinteinen on paras
Algirdas Janutas esittää nyt Kustaa III:n osan ensimmäistä kertaa. Kerran aikaisemmin hänen oli määrä laulaa Kustaata Liettuan Kansallisoopperassa, mutta ensi-ilta peruttiin taloudellisista syistä.
"Pidän Oulun-produktiosta, koska se on niin normaali. Täällä keskitytään Leena Salosen johdolla aidosti Verdin taiteeseen eikä pyritä vain hätkähdyttämään yleisöä näyttämöllepanon erilaisuudella, kuten niin monessa oopperatalossa on nykyään tapana. Lavastus ja puvut ovat hienot. Arvo Volmerin taidot kapellimestarina tiedän jo monien vuosien takaa. Hänen johdollaan laulaminen on luksusta", Janutas kiittelee vuolaasti.
"Kustaa III:n rooli on erittäin kiinnostava, sitä voisi kai syventää loputtomiin. Ei riitä että osaa laulaa nuotit ja sanat; pitäisi pystyä välittämään myös tunteita, mikä vaatii paljon tervettä ajatustyötä harjoitusvaiheessa. Verdi kirjoitti Kustaa III:n tarinasta aika kohteliaan version, joka ei mene syvemmälle kuin oopperan kannalta on tarpeellista. Siinä on toki muistumia historiallisista tosiasioista, mutta se ei kerro suoraan, mitä Ruotsissa tapahtui vuonna 1792. Todellisuuden voi kuitenkin aavistaa taustalta."
Rakennelmia
Algirdas Janutas on oppinut näkemään Giuseppe Verdissä säveltäjän, joka ei vain sävellä kauniita aarioita ja komeita joukkokohtauksia. Verdin oopperat ovat pikemminkin rakennelmia, jotka pitää nähdä kokonaisuuksina. Näennäisen banaaleilla lopuillakin on tarkkaan harkittu tehtävä.
"Verdi piti myös rauhallisista lopuista. Naamiohuveissa Kustaa III:n kuollessa soi ihmeellinen musiikki, joka puhuu enemmän kuin mitkään sanat. Kustaa III toimii oopperassa kuin nuori mies, joka ajaa huolettomasti autolla eikä usko onnettomuuden koskaan sattuvan hänen omalle kohdalleen. Kustaa ei ole psykologisesti valmis kuolemaan salamurhan uhrina, vaan päin vastoin laulaa, että jos kuolen taistelukentällä, se on ihan OK. Tässä piileekin koko tragiikka hänen osaltaan."
Algirdas Janutas ei pidä Kustaa III:tta laulullisesti äärimmäisen vaativana roolina, vaikka duetossa täytyy kurkottaa korkea C ja tenorin osuus liikkuu koko ajan ns. ylimenoäänissä.
"Laulajan pitää osata arvioida, kuinka suurella intensiteetillä hän missäkin kohdassa päästelee, onhan tässä oopperassa paljon leikittelevääkin laulamista. Paikoitellen kuninkaan äänen tulee esimerkiksi kuulostaa hyvin kirkkaalta. Mutta Kustaan roolin voi yleensäkin esittää hyvin monella eri tavalla. Beniamino Gigli lauloi sen pääasiassa lyyrisesti päästäen jännitteisemmät spinto-sävyt esiin vain kohdittain. Suunnilleen samaan pyrin itsekin."