Ruotsin kuningashuoneella on takanaan liki tuhannen vuoden historia. Kuninkaiden mahtia on vuosisatojen saatossa koeteltu kaukaisilla taistelukentillä aina Breitenfeldista Pultavaan. Kukaan ei silti olisi voinut aavistaa, että pelkäksi keulakuvaksi ilman mitään valtaa päätyneen Ruotsin monarkian lopun lähtölaukaus oli vähällä kajahtaa kaikista maailman paikoista Bruneissa, pienessä unohdetussa sulttaanikunnassa Kaakkois-Aasiassa Borneon saaren laidalla.
Bruneita hallitsee upporikas sulttaani yksinvaltiaana, yhdistettynä valtionpäänä, pääministerinä, puolustus- ja valtiovarainministerinä. Sinne kuningas Kaarle 16. Kustaa laskeutui valtiovierailulle ja kehui lehdistölle, kuinka erinomaisen avoin paikka on kyseessä. Joka sunnuntai voi sulttaanin luo tulla kuka tahansa kansalainen, ja syntymäpäivinään hän kättelee kymmeniätuhansia ihmisiä.
Tällainen eurooppalaisen kuninkaan ja aasialaisen sulttaanin välinen keskustelu on kuin kaukaa menneestä maailmasta, ja juuri sellaisena se Ruotsissa koettiin. Kuninkaan puheet saivat takajaloilleen nekin, jotka tuskin koskaan ennen ovat Brunein oloille yhtään ajatusta uhranneet. Puhuttiin perustuslaillisesta kriisistä, ja esimerkiksi maan suurin päivälehti Dagens Nyheter ehti jo pääkirjoituksessaan vaatimaan Ruotsia muuttumaan vihdoinkin tasavallaksi. Pääministeri Göran Persson halusi tavata kuninkaan heti tämän saavuttua takaisin maahan.
Pääministerija kuningas kävivät tapauksen läpi ja pääsivät yhteisymmärrykseen, mutta Brunein myrsky jää varjostamaan Ruotsin kuningashuonetta.
Syntynyt kohu näytti Suomesta katsoen suhteettomalta asian varsinaiseen laatuun nähden. Sen tekee ymmärrettäväksi vain se, että monen ruotsalaisen mitta kuningashuoneen suuntaan alkaa jo olla täynnä. Samaan aikaan kun juorulehdet täyttävät sivujaan kuningasperheen edesottamuksilla, viime aikoina prinsessojen poikaystävillä, yhä useampi kysyy, mitä Ruotsi kuninkaallisillaan varsinaisesti enää tekee.
Suomessa kadunvarret täyttyvät, kun joku kuningasperheen jäsen saapuu vierailulle. Tasavallassa kuninkaallisten suosio on korkealla, heitä kun näkee harvoin, mutta kuningaskunnassa kansa ei huuda hurraata. Selvä enemmistö kannattaa toki yhä monarkian säilymistä, mutta Brunein kohu on merkki ajan hengestä. Kuninkaallisten liikkumavara on tiukasti rajattu, ja virheet voivat vielä viedä heiltä viran.
paakirjoitus@kaleva.fi