Urho Kekkonen oli tasavallan presidentti neljännesvuosisadan. Sepp Blatter oli pikkuista vaille jalkapallon Kekkonen: hän johti kansainvälistä jalkapalloliittoa Fifaa melkein yhtä pitkään, noin 17 vuotta. Herrojen otteetkin olivat kutakuinkin yhtä itsevaltaiset.
Kekkonen oli liian pitkään presidentti, Blatter liian pitkään Fifan presidentti eli puheenjohtaja. Kekkonen ei älynnyt erota itse ajoissa, Blatter sentään älysi, lopulta.
Blatterin sallima, ellei jopa rohkaisema, urheilukulttuuri on tuupannut kuningas jalkapallon historiansa suurimpaan kriisiin. Maailman hienoimman urheilutapahtuman, jalkapallon MM-kisojen, maine voi saada lähtemättömän tahran.
Fifa-skandaali tuo mieleen taannoisen Suomen vaalirahakohun. Fifan tapa, tosin eri kokoluokassa, muistuttaa suomalaista maan tapaa.
Yksi esimerkki. Irlannin jalkapalloliiton edustaja on kertonut Fifan maksaneen liitolle siitä, ettei se nostanut vuonna 2009 oikeusjuttua maaliin johtaneesta Thierry Henryn kädellä pelaamisesta MM-karsintaottelussa. Maali vei Ranskan jatkoon Irlannin sijasta.
Fifan tavasta kertoo se, ettei Irlannin edustaja nähnyt maksussa mitään väärää. Verirahan hinnaksi on kerrottu viisi miljoonaa euroa. Esimerkkejä Fifan tavasta on kertynyt jo paljon.
Blatterin turhaan viipynyt lähtö herättää jatkokysymyksiä.
Miksi Blatter päätti sittenkin erota? Lähtikö hän yrittääkseen päästä itse pälkähästä tai vähemmällä, lupaamalla kertoa kaiken? Yrittikö hän estää lähdöllään sen, ettei rahanpesulta, veronkierrolta ja korruptiolta löyhkäävää pesää pöyhittäisi pohjia myöten? Taitaa olla turha toivo: Blatterkin on joutunut jo tutkinnan kohteeksi.
Ei näytä hyvältä, että Blatter jatkaa Fifan sääntöjen takia vielä puolisen vuotta. Hän aikoo loppukaudellaan keskittyä Fifan uudistamiseen. Sitä on oltu tekevinään jo vuosia. Tulokset on voinut lukea viime päivien lehdistä.
Selvitykset koskevat useampia MM-kisoja. Etelä-Afrikan epäillään maksaneen Fifa-viskaaleille kymmenen miljoonan dollarin lahjukset saadakseen vuoden 2010 MM-kisat.
Suurennuslasin alla ovat Brasilian viime vuoden kisat sekä vuosien 2018 ja 2022 MM-kisat, jotka on määrä pitää Venäjällä ja Qatarissa.
Blatterin ero on nöyryytys Venäjän presidentille Vladimir Putinille, joka on urheilumies henkeen ja vereen.
Kremlin johtaja kiiruhti onnittelemaan Blatteria uudelleenvalinnasta. ”Putin ilmoitti olevansa varma, että Blatterin kokemus, ammattimaisuus ja suuri arvovalta sallivat hänen edelleen laajentaa jalkapallon maantieteellistä tavoittavuutta ja suosiota”, Putinin lausunto kuului.
Putinin kävi Blatterin kanssa vähän samalla tavalla kuin Ukrainassa 2004. Tuolloin Viktor Janukovytsh valittiin presidentiksi. Vilppivaalit pantiin kuitenkin uusiksi, ja Janukovytsh hävisi.
Putin pysyikin viisastuneena vaiti Blatterin lähdöstä. Venäjän urheiluministeri Vitali Mutko kutsui Blatterin päätöstä ”rohkeaksi”. Hän uskoi, että eropäätös estää Fifan hajoamisen.
Putin syytti aiemmin Yhdysvaltoja puuttumisesta asioihin, jotka eivät sille kuulu. Hän myös sanoi, että Blatteria oli painostettu viemään Venäjältä vuoden 2018 MM-isännyyden.
Lähiajat näyttävät, mitä kaikkea paljastuu siitä, millä keinoilla Venäjä ja Qatar saivat kisat järjestettävikseen.
Vaarassa ovat ainakin jälkimmäiset kisat. Venäjän isännyys ja kisojen onnistuminen on suorassa yhteydessä myös maailmantilanteeseen.
MM-kisaisännyyksiä ei ole aiemmin otettu pois, eikä olympialaisten tapaisia, politiikan aiheuttamia boikotteja ole nähty MM-historiassa. 1938 jotkin muutamat amerikkalaismaat tosin boikotoivat Ranskan MM-kisoja siksi, että kisaisännyys annettiin toisen kerran perättäin eurooppalaismaalle.
Boikottivaihtoehto muuttui epätodennäköisemmäksi Blatterin lähdön myötä. Euroopan jalkapalloliitto Uefahan uhkasi MM-varjokisoilla, jos hän ei olisi väistynyt.
Jalkapalloa kyllä pelataan, paljastuipa Fifasta mitä tahansa, koska urheilun kuningaslaji on paljon enemmän kuin Blatter tai Fifa. Hän lähti jo. Fifan on vielä uudistuttava.