www.finnishwushufederation.fi
Miksi ette käytä wushusta nimitystä kungfu, Suomen wushu-liiton varapuheenjohtaja Aki Korhonen? Saisitte enemmän innokkaita nuoria jäseniksi.
Kungfu on länsimainen nimitys wushu-lajeille. Kiinalaisetkin käyttävät sitä jonkin verran, mutta yleensä kungfu tarkoittaa taitoa missä tahansa lajissa. Siinä mielessä se ei ole niin yksiselitteinen kuin wushu.
Innostuitko kungfusta, tai siis wushusta, 70-luvulla ilmestyneen Kung fu -sarjakuvalehden myötä, kuten moni muukin pikkupoika?
Varmasti se on pyörinyt alitajunnassa. Mutta kun aloitin wushun taijilla, niin minuun vetosivat sen erityispiirteet: taijissa harrastustapa on pohdiskeleva ja tarkka. Pääpaino ei ole kamppailussa.
Harjoittelitko kuitenkin sarjakuvasta matkittuja potkuja ja iskuja takapihalla kavereiden kanssa?
Tottahan toki. Ja nyt SM-kisojen alla kännykässäni on soittoäänenä Frederikin Kung fu taistelee.
Entäpä kungfu-elokuvat? Onko lajityyppi rakas?
Kyllä. Aina kun aikaa on, katselen mielelläni esimerkiksi Jet Lin elokuvia. Hän oli päävalmentajamme Zhang Fangin joukkuetoveri.
Kungfu-elokuvissa taistelijat pomppivat kuin vieteriukot, monen metrin loikkia. Mahdollistaako wushu painovoimasta irtautumisen?
Elokuvissa käytetään vaijereita ja muita apuvälineitä, mutta kovalla treenillä pääsee melko pitkälle. Hypyt ovat aika uskomattomia. Tyypillinen tekniikka on, että hypätään ilmaan, pyörähdetään 540 astetta, potkaistaan ja laskeudutaan. SM-kisoihin tulee Suomen maajoukkueesta kaksi kaveria, joiden meno on lähellä elokuvameininkiä.
Kultainen hämähäkki -leffassa zenbuddhalainen kungfu-taituri ei vuoda verta, vaan sulaa kultaa. Tekeekö wushu harrastajastaan pyhimyksen?
Kungfu, joka tarkoittaa taidon hankkimiseen tarvittavaa aikaa ja vaivaa, kasvattaa pitkäjännitteisyyttä ja määrätietoisuutta. Taiji-puolella korostuu konkreettinen kehon ja mielen yhteistoiminta. Mitään sen mystisempää tähän ei valitettavasti liity. Emme tarjoa mitään erityistä maailmankuvaa.
Ovatko henkisen puolen tavoitteet vain välineitä mättökyvyn kehittämiseksi huippuunsa?
Eivät. Aikoinaan wushu oli taistelulaji, mutta sitten tuliaseet alkoivat yleistyä Kiinassa, eikä alkuperäinen merkitys ole enää päällimmäisenä. Nykyään korostuvat muut asiat: terveyden ylläpito, mielenhallinta, mielen ja kehon koordinointi.
Pitääkö wushu-harrastajan mielenhallinta aamuyöllä taksijonossa tai nakkikopilla? Vai tuleeko kiusaus hyödyntää taitoja?
En ole kuullut tällaisista ta-
pauksista, enkä pitäisi sellaista hirveän todennäköisenä. Vaikka kyse on taistelulajista, emme harrasta sitä kamppailumielessä. Varsinaista matsia treeneissä ei oteta.
Jotkin wushu-termit ovat aika hauskoja. Auttaako esimerkiksi "shou hui pipa" eli "soita pipa-luuttua" eläytymään tehtävään liikkeeseen?
Kyllä - kädet ovat hieman sellaisessa asennossa kuin soitettaisiin pipaa. Se on kiinalainen, vähän kitaran näköinen kielisoitin. Liikkeen oikea sovellus on käsilukko. Nimillä ei ole ehkä haluttu viitata suoraan varsinaiseen tekniikkaan, vaan se on haluttu pitää enempi omana tietona.
"Lan que wei", "tartu varpusen pyrstöön" kuulostaa aika vikkelältä.
Siinä näkyy kohta, jossa voisi kuvitella ottavansa varpusen pyrstöstä kiinni. Perinteisissä kungfu-tyyleissä on paljon eläimiä imitoivia lajeja. Tulevissa kisoissa ovat vastakkain käärme, kotka ja rukoilijasirkka - noin niin kuin kuvaannollisesti. Minä teen käärmetyylin liikesarjan, joka on ensimmäistä kertaa julkisesti esillä länsimaissa. Se on niin sanottu perhetyyli, joka on kulkenut yhdessä perheessä perintönä. Opin sen rouva Wang Ilta, joka taas oppi sen isältään.