Veistoksia. Reijo Hukkasen teoksia Forum Boxissa Helsingissä 15.9. saakka.
Oululaista Reijo Hukkasta (s. 1946) on sanottu "arjen alkemistiksi". Hänen teoksissaan hylätyt esineet saavat uuden elämän, tärkeinä osina lukuisten muiden joukossa veistosten kokonaisuudessa. Romu "jalostuu" taiteeksi.
Hukkasen taiteeseen liitetään tavallisesti myös barokkimainen runsaus ja rehevä huumori.
Forum Boxin näyttelyssä Reijo Hukkasen uusimmat teokset antavat huutia näille mantroille. Veistosten muotojen runsaudessa on pikemminkin rokokoomaista herkkyyttä ja ilmavuutta, mutta myös äärimmäisen mietitysti pelkistettyä minimalismia.
Veistoksia ympäröivä, järeän massiivinen näyttelytila myös osaltaan vaikuttaa muutokseen. Se antaa runsaudelle tilaa ympärilleen sekä teoksille uutta ilmettä ja mittakaavaa. Karheus on siirtynyt Forum Boxin seinille, portaikkoihin, lattiaan ja kattoon.
Arjen alkemiasta ja taiteen jalostavasta vaikutuksesta puhuminen menettää myös merkityksensä. Veistosten kokonaisuus nousee yhä tärkeämmäksi. Teoksesta ei edes etsi tuttuja romuyksityiskohtia. Tai vaikka tunnistaisikin, niillä ei ole enää merkitystä. Osat sulautuvat taitavasti kokonaisuuteen, kokonaishahmo kommunikoi enemmän. Materiaali kuin materiaali on yhtä arvokasta. Lopputulos ratkaisee.
Näyttelyssä kuvanveistäjä Hukkanen on yhä enemmän taidemaalari Hukkanen. Veistosten osatkin liittyvät toisiinsa kuin värit kankaalla. Teos ei useinkaan esitä vain yksittäistä hahmoa, vaan kokonaista kosmosta, taivasta ja maata, kuten esimerkiksi Painottomassa tilassa (2002). Kokonainen vesimaisema uimareineen ja lintuineen puolestaan sisältyy teokseen Aalto vapaa (2002).
Sitä paitsi Hukkanen yhdistää yhä enemmän teoksiinsa maalauksellisia elementtejä. Lettipää (2001) yltää komeankaareviin muotoihin ja afrikkalaisvaikutteiseen ornamenttimaalaukseen. Muun muassa Niitä Reikälän poikia (2002) on jo kokonaan maalaus. Ja teokset sarjasta Näköalapaikka (2001) ovat ilmavan vapaita luonnoksia.
Rehevä huumori muuntuu näyttelyn teoksissa pienimuotoisemmaksi, hienovaraisemmaksi, älyllisemmäksi ja mietteliäämmäksikin. Elämän vakavat perusasiat ovat esillä monessa teoksessa. Enkelten lähetti (2002) sekoaa lukuisissa tikapuissaan yrittäessään tuoda sanomaa maan päälle ja Kirjainjunia (2002) muodostaa mustalla pohjalla tekstin lopullinen katoaminen. Polvi (2002) kertoo vähin elein sukupolvien vaihtumisesta ja sitten kohtaamisesta - hautausmaalla.