Politiikan hupiviikot ovat nyt valitettavasti ohi ja arki odottaa.
Harvoin on politiikasta ollut tarjolla niin kutkuttavia ja viihdyttävä hetkiä, kun kansalaiset ovat tunti tunnilta voineet seurata reaaliajassa, miten kansan valitsemat edustajat toimivat, kun maahan runnataan hallitusta.
Jopa teinit ovat pysähtyneet selailemaan lehtiä ja kuuntelemaan uutisia. Katainen, Urpilainen, Soini ja Kiviniemi ovat lastenkin huulilla.
Runnaamiseksihan se lopulta meni. Naftaliinista kaivettiin alkuperäinen, sitten epätodennäköisin ja lopulta näissä oloissa ainoaksi toimintakelpoiseksi esitelty sateenkaari.
Takinkäännösten määrää ei viitsi enää laskea, pääasia, että se nyt on oikein päin tai se, mitä siitä on jäljellä.
Ministereitä ainakin tulee roppakaupalla, kun jokaiselle pitää löytää mielekäs tontti. Eri asia on, että ministereitä saadaan tyytyä ihailemaan kaukaa.
Lama-ajalta tutut markkinavoimat eivät vielä hätyytelleet hallituksen muodostamista, mutta presidentti Tarja Halonen ehti älähtää, että hei huomatkaa, kansainväliset suhteet kärsivät.
Pohjoismaiden pääministereiden kesäkokous joutui ensimmäisenä alta pois.
Selvää on että pitemmän päälle päättämättömyyden tila ei olisi voinut jatkua. Kun helteet hellittävät on järki pantava takaisin päähän ja ryhdyttävä toimeen.
Jotain merkillistä tässä kuitenkin on. Tavallisesti puolueet pyrkivät vaalivoiton jälkeen kynsin hampain hallitukseen päättämään maan asioista ja suunnasta.
Suuren vaalivoiton saaneet perussuomalaiset eivät ensin halunneet hallitukseen ja lopulta ovi suljettiin, kun puolue ei ollut valmis joustamaan kannoistaan.Oppositiossakin voi vaikuttaa, mutta siellä ei tehdä päätöksiä.
Perussuomalaiset ovat puhuneet vähaosaisista, mutta nyt jää sateenkaaren tehtäväksi panna asiat kuntoon. Perussuomalaiset kieltäytyivät kunniasta.
Muissa puolueissa ihmetellään, mitä puolue itse asiassa ajaa takaa, kun se ei halua hallitukseen. Seireenin laulusta huolimatta Timo Soini meni itse norsuksi kaislikkoon nököttämään.
Jäi jopa tunne, että perussuomalaiset tekivät kaikkensa välttääkseen hallitusvastuuta. Heillä on ehkä jotain muuta mielessä, kuten presidentinvaalit ja siitä saatava maksimaalinen julkisuus.
Selitys voi olla myös paljon raadollisempi ja inhimillisempi.
Hajanainen ja sekalainen joukko on ollut nyt pari kuukautta tekemisissä keskenään. Asenteen lisäksi muuta yhteistä ei ehkä ole kovin paljon.
Ryhmässä on uuden aallon perussuomalaisia, vanhoja SMP:n veteraaneja ja hommalaisia maahanmuuttokriitikoita.
Joukossa on suuria individualisteja, jotka tuskin peittelevät omia avujaan ja tyytyvät aina puheenjohtajan linjaan. Ja nyt ei puhuta mistään hakkaraisista.
Vaalivoitto nosti eduskuntaan myös henkilöitä, joiden yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja kokemus on vaatimatonta tasoa. On ymmärrettävää, että asioiden opettelussa menee yksi jos toinenkin vaalikausi.
Poliittisen innon lisäksi kansalaisten palvelijoiden joukosta on löydyttävä myös aitoa innostusta arkiseen valiokuntatyöhön ja verkostoitumiseen, äänestäjiä unohtamatta.
Hyvät yhteistyötaidot oman ryhmän ulkopuolella ovat tarpeen, sillä ilman muiden luottamusta ei synny tulosta. Ei kukaan halua olla sellaisen kaveri, joka ajaa vain omaa asiaansa.
Sopii epäillä, jaksaako unohdettu kansa innostua puheen pärinästä sen sijaan, että nyt pitää sulatella menetettyjä mahdollisuuksia. Hallitusvastuussa olisi ollut mahdollista ryhtyä ripeästi panemaan asioita kuntoon.
Toisaalta voi vain hämmästyä perussuomalaisten kansainvälisiä painotuksia.
Asiat Brysselissä menivät nyt Pudasjärven ohi. Jos EU on kaatuakseen, kaatuu se ilman torven toitotusta Suomessa.