Nukutusta vaativat leikkaukset loppuvat Raahen sairaalasta kesällä 2019. On aika muistella, miten kaikki alkoi.
Yhdeksän naisen voimin aloitettiin. Osastonhoitaja vastasi myös välinehuollon toiminnasta. Muuta hoitohenkilökuntaa oli erikoissairaanhoitaja, kolme sairaanhoitajaa, kaksi apuhoitajaa ja kaksi sairaala-apulaista.
Sairaanhoitaja ja apuhoitaja päivystivät ns. kotivarallaolo-periaatteella. Kun osasto tai poliklinikka soitti, tultiin taksilla työhön.
Päivystysaikana ei ollut sairaala-apulaista, joten päivystävät hoitajat siivosivat salin ja laittoivat sen esimerkiksi keisarileikkausvalmiuteen.
Aamulla kokoonnuttiin pieneen kahvihuoneeseen, kuultiin päivystäjien raportti ja sovittiin kuka on instrumenteissa, kuka anestesiassa ja kuka ns. passarina. Sijaiset olivat alkuun passareina. Siinä oppi nuori hoitaja leikkauslamppua suunnatessaan niin anatomiasta kuin leikkausvälineistöstäkin.
Alkuun ei ollut anestesialääkäriä, joten kirurgi pisti nukutuslääkkeen potilaan suoneen ja lähti sitten käsienpesulle ja pukeutumaan.
Oli kuitenkin sääntönä, että kun tehtiin gynekologisia leikkauksia, nukutuksessa oli oltava aina oma lääkäri. Silloin nukutuslääkärin saappaisiin astuivat talon vanhat kirurgit. Muulloin heillä ei ollut gynekologin leikkauspäivänä saliin asiaa.
Nuoren hoitajan silmin keisarileikkaus oli kaikkein eniten kunnioitusta ja jännitystä herättävä toimenpide. Ulkomaalaisia lääkäreitä toimi 1970-luvulla anestesialääkäreinä. Lämmöllä muistellaan nuorta afrikkalaista lääkäriä, jonka antaman epiduraalipuudutuksen ohjeistuksen sairaanhoitaja kirjasi vihkoonsa.
Vasta 1980-luvulla saatiin anestesiavalvontaan monitorit, pulssioksimetrit ja automaattinen verenpaineen mittaus. Siihen asti sairaanhoitaja mittasi elohopeamittarilla verenpaineen ja sekuntikellolla pulssin, tarkkaili hengitystä, ihonväriä ja kipua.
Sydänfilmi näkyi pienestä putkimonitorista. Siinä tarvittiin ns. kokenutta kliinistä silmää.
Potilaat herätettiin salissa ja alkuvuosina luovutettiin nukkuvina vuodeosastolle. 1980-luvun puolivälissä saatiin kahden potilaspaikan heräämötila ja siihen asianmukainen laitevalvonta. Potilaat alettiin luovuttaa osastolle kahden tunnin heräämövalvonnan jälkeen.
Samaan aikaan alettiin pitää huolta potilaan lämpötaloudesta lämmittämällä tiputusnesteet ja potilaan peitteet. Potilaiden oli mukava herätä lämpöisenä.
Välinehuollon laajennusremonttiin (1986) asti instrumentit pestiin ja steriloitiin itse omissa autoklaaveissa leikkaussalin yhteydessä olevassa kapeassa välinehuoltotilassa. Ei ollut omaa välinehuoltajaa.
Jokaisen leikkauksen lopussa laskettiin instrumentit. Jos kaikkia ei löytynyt, pengottiin roskapussit ja pyykkipussit.
Tämän lisäksi kaikki instrumentit inventoitiin joka ilta. Oli häpeä, jos puhtaan liinapyykin mukana tuli instrumentti.
Välinehuolto toimitti valmiita leikkausliina- ja instrumenttipakkauksia päivystysleikkauksiin. Kertakäyttöliinat tulivat myöhemmin.
Siivousvälineinä oli ämpäri ja luutut. Osastonhoitaja määräsi siivousaineet ja siivoustiheyden. Leikkaussalien lattiat luututtiin alkuvuosina konttaamalla ja käytävät otettiin mopilla. Luutut ja mopit pestiin huuhteluhuoneessa ja jätettiin yön ajaksi kuivumaan. Välillä laitettiin pesulaan.
Kun siivoustyönohjaaja tuli 1970-luvun puolivälissä, konttaamalla luutuaminen loppui, ja päivän luutut alettiin lähettää pesulaan. Leikkausten välillä sairaala-apulaiset tekivät ns. välisiivouksen: pesivät leikkauspöydän ja -lampun, instrumenttipöydät, lattian, laittoivat pyykit säkkeihin ja roskat pussiin.
Kerran viikossa pestiin porukalla hoitajien kanssa seinät ja ikkunatkin. Se oli omantunnonasia, että kun se on pesty ja desinfioitu, se on puhdas. Ei sitä kukkaan tarkastanut. Se oli porukan hommaa.
Kun lääkärit pesivät käsiään leikkaukseen mennessään, me sairaala-apulaiset avattiin pussit ja ojennettiin steriilit käsineet ja takit. Ja kahvihuoneessa jaettiin ilot ja surut, koko sakki, lääkärit muiden mukana.
Eeva Tokola
Raahe
Teksti on lyhennelmä kirjasta Eeva Tokola, Muistimatka Raahen sairaalaan (2018).
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.