Etelä-Koreassa oli ennen tapana sanoa, että "kun Yhdysvallat aivastaa, me vilustumme". Nyt sanonta on kääntynyt muotoon "kun USA vilustuu, me aivastamme".
Yhdysvallat on yhä tärkeä sotilaallinen tukija Etelä-Korealle, mutta taloudessa Etelä-Korea seisoo vahvemmin omilla jaloillaan, vakuuttaa suurlähettiläs Lee Ho-jin.
Etelä-Korea sai kansainvälisen talouden raaoista mekanismeista kovan opin vuosina 1997--98, jolloin maan valuutta won oli vapaassa pudotuksessa vähän samaan tapaan kuin Islannin kruunu viime kuukausina.
Kymmenen vuotta sitten Etelä-Korean ongelmat eivät kummunneet pankkisektorilta vaan teollisuudesta.
"Meillä oli ylituotantoa autojen valmistuksessa, terästuotannossa ja muussa raskaassa teollisuudessa. Ne eivät pystynyt toimimaan voitollisesti ja joutuivat vaikeuksiin ulkomaisten lainojensa kanssa", Lee kertoo.
Etelä-Korean hallitus ei pystynyt juuri auttamaan, sillä maan valuuttavarannot olivat verraten pienet, 30--40 miljardia dollaria. Hallitus pyysi apua Kansainväliseltä valuuttarahastolta
IMF:ltä, joka suostuikin luotottamaan mutta asetti tiukkoja ehtoja.
IMF:n väliintulo johti Etelä-Korean pankkisektorin avautumiseen ja teollisuuden tervehdyttämiseen.
"Tämän kokemuksen pelästyttämänä hallitus on kasvattanut maan valuuttavarantoja", Lee jatkaa.
Kaksi kuukautta sitten Etelä-Korean valuuttavaranto oli 280 miljardia. Nyt summa on 245 miljardia dollaria, sillä rahaa on nostettu pankkien tukiohjelmaan.
Siinä on kuitenkin vielä mukavasti puskuria finanssikriisin tuiverruksen kestämiseen, suurlähettiläs Lee Ho-jin uskoo.