Haapavesi Turvesuon reunalla on tukikohta, josta kuuluu puhetta ja pauketta. Osa paikalla olevista istuu taukotilassa kahvilla, osa hitsaa ja rälläköi.
Kahvitteluun ja metallitöihin on syy: tuuli on lähes kymmenen metriä sekunnissa. Kun metsäpalovaroitus on voimassa, tuuliraja turpeennostolle on seitsemän metriä sekunnissa.
Turvesuolla tuulen tyyntyminen tarkoittaa ajon alkamista. Iltavuoroon saapuneet kuskit pääsevät vartin yli kahdeksan tukikohdasta traktoreihin ja karavaani lähtee kohti yön työlohkoa.
Ylivieskalainen Timo Seppälä kuuluu Haapaveden Piipsannevalla turvetta keräävään kärryporukkaan. Keräämään päästään kunnolla iltayhdeksältä.
"Hyvä, että päästiin hommiin. Kun on tottunut tekemään, ei oikein joutenkaan viitsisi olla", Seppälä linjaa.
Jouten ei halua olla kukaan muukaan. Töitä rajoittava tekijä on sää. Sadetta ei suolla kaivata sen enempää kuin tuultakaan. Aurinko on toivottava, sillä turve kuivatetaan auringon avulla.
Kahtena edelliskesänä sateet tuhosivat suunnitelmat suurista tuotantomääristä, ja nyt toivotaan hartaasti poutaista suvea.
"Emme tarvitse kuin kuukauden verran poutaa, niin kesästä tulee hyvä", Piipsannevalla urakoivan Piipsan Turpeen toimitusjohtaja Jari Närhi toteaa.
Koneista kiinnostuneiden työ
Turve pölisee ilta-auringon laskiessa, kun viisi traktoria kärryineen ja nostolaite urakoivat suolla. Ympärillä on miltei horisonttiin häipyvä aava, joka on kauttaaltaan ruskean turvemeren peittämä.
Suomen suurimpiin turvesoihin kuuluvalla Piipsannevalla on nykyään tuotannossa noin 900 hehtaaria. Parikymmentä vuotta sitten pinta-alaa oli peräti 2 300 hehtaaria. Silloin Piipsanneva oli Pohjois-Euroopan suurin turvetyömaa.
Soilla moni taipuu, mutta osa kasvaa työhön kiinni.
"Minä tykkään tästä työstä. Olen pienestä pitäen ollut tekemisissä koneitten kanssa. Sellainen kiinnostaa, mikä pörisee", Seppälä tuumaa.
Ensimmäinen kärryllinen on kipattu, ja Seppälä suuntaa uudelle kierrokselle. Nostolaite tuuttaa jälleen Seppälän kärryn täyteen tavaraa, ja matka jatkuu tyhjennyspaikalle.
Turvelohkon reunalla seisoo auto, jonka ratin takana istuu työnjohtaja Ilpo Keränen. Piippolalainen Keränen aloitti suohommat 16 vuotta sitten.
"Työ on monipuolista. Välillä saa olla insinöörinä, ja huonoissa oloissa tämä voi muuttua palontorjuntatyöksi", Keränen tiivistää.
Tumpit eivät suolla lentele
Paloturvallisuus on turvesuolla ykkösasia. Siksi yhdestäkään traktorista ei lennä tupakantumppia. Jos lentäisi, saattaisi tupakan lisäksi palaa työmaa.
"Jokainen uusi työntekijä koulutetaan erikseen paloturvallisuusasioihin", Jari Närhi kertoo.
Suolla ahkeroi miesvaltainen poppoo, mutta joukkoon mahtuu nainenkin - tai tyttö, 16-vuotias Piia Närhi.
"Jari on minun isäni. Siksi olen kulkenut täällä pienestä asti ja kun sain traktorikortin, tulin tänne töihin. Nyt on menossa toinen kesä."
Kesäpä hyvinkin. Mutta mitä ihmettä turpeennostaja tekee talvella? "Talvella toimitetaan turvetta, valmistellaan soita, huolletaan koneita ja pidetään vähän lomaa", Ilpo Keränen ja Jari Närhi listaavat.
Sitä ennen ahkeroidaan tosissaan. Säiden salliessa turvetta nostetaan kahdessa vuorossa, yötä päivää.