Venäjän media ja sisäpolitiikka ovat olleet vuosikaudet kohtuullisen tylsää seurattavaa.
Se on ollut Putinia edestä ja Putinia takaa. Mitä nyt on välillä luultu ylioptimistisesti, että Dmitri Medvedev olisi muutakin kuin vain Vladimirin pehmopainos.
Tylsyydelle tuli äkkiloppu, kun duuman vaalit eivät menneet niin kuin piti. Vaalit eivät enää tuottaneetkaan turvallista saati kahden kolmasosan enemmistöä valtapuolue Yhtenäiselle Venäjälle.
Venäjän vaaleja on kautta historian ohjattu ylhäältä. Vapaimmat ja rehellisimmät vaalit pidettiin 12. kesäkuuta 1991. Tuolloin Boris Jeltsin valittiin presidentiksi.
Jeltsin sai 57 prosenttia äänistä kuuden ehdokkaan vaalissa. Hän ei ollut kommunistivallan ehdokas, päinvastoin. Seurasin paikan päältä tuota kampanjaa, jossa oli aitoa vipinää.
Duuman vaalien jättiyllätys oli se, etteivät äänestäjät enää suostuneet vaalituloksen peukalointiin. Ja kun pullon korkki kerran aukesi, vapaaksi päässyttä henkeä on enää vaikea survoa takaisin pulloon.
Vaalivilppi näyttää olleen ällistyttävän härskiä. Vedomosti-lehti on tutkinut Moskovan äänestysalueita, joista useilla niistä virallisten tulosten mukaan Yhtenäinen Venäjä olisi saanut jopa yli 90 prosenttia äänistä.
Pajunköysi ei voisi enää paksumpaa olla.
Tiedotusvälineet ovat duuman vaalien jälkeen muuttuneet ylipäätään mielenkiintoisiksi kuin taikaiskusta. Niistä monissa on alettu omaksua tiedotusvälineille perinteisesti kuuluvaa neljännen valtiomahdin roolia ja alettu toimia vallan vahtikoirana.
Jopa Venäjän ulkopuolelta aistittavissa olevaa ilmapiirin muutosta voi verrata murrokseen, joka tapahtui Neuvostoliitossa 1980-luvun loppuvuosina. Kauan seissyt vesi lähti liikkeelle.
Kaikkea vapautta ei tukahdutettu Putinin mahdin vuosina, mutta ei paljonkaan puuttunut. Mitä on edessä nyt kun seissyt vesi on taas liikkeellä?
Uuden käänteen voi pelkistää niin, että aiemmin Putin oli pelottava hahmo, jota ei uskallettu arvostella ja haastaa julkisesti. Nyt hänelle jopa nauretaan avoimesti. Tsaarilla ei ole yhtäkkiä vaatteita.
Vedomosti paukutteli äsken Putinin perinteisestä tv-maratonesiintymisestä pääkirjoituksessaan seuraavasti:
"Valkoisten nauhojen vertaaminen ehkäisyvälineisiin ja syytökset maksetuista mielenosoituksista kuulostivat rumilta ja tyhmiltä. Putin julisti taas kerran kansalaisille, että he pystyvät johonkin vain rahasta. Tämä voi vain tuoda uusia joukkokokouksia."
Nezavisimaja Gazeta ei jäänyt pekkaa pahemmaksi: se totesi torstaina kuivasti, että Putin teki yllättävän uudenvuoden lupauksen -- hän lupasi rehelliset presidentinvaalit!
Reippain sananvapauden ilotulitus on meneillään sosiaalisessa mediassa. Myös sanomalehtien juttutuvissa käydään vilkasta keskustelua, jonka tasosta täkäläiset juttutupalaiset voisivat ottaa esimerkkiä.
Mielenosoitusmeiningissä ja sen iskulauseissa on nyt aivan samoja piirteitä kuin Neuvostoliiton loppuvuosina. Johtajia rienataan avoimesti. "Rossija bez Putina" (Venäjä ilman Putinia) on niistä tunnetuin -- ja kiltein.
Vallan varovaiseen arvosteluun on rohjennut jopa ortodoksikirkko, joka on perinteisesti tukenut kulloistakin maallista valtaa. Kirkon edustaja sanoi alkuviikosta, että kysymys duuman vaalien rehellisyydestä "roikkuu ilmassa".
Vaikka Putin on vasta 59-vuotias ja hyväkuntoinen, hän on alkanut silmänräpäyksessä näyttää ajan riennosta pudonneelta ja neuvottomalta.
Toisin kuin tähän asti, Putinin vallassaolon kestoa ei päätä enää hän itse, vaan kansa. Äänestäjät joutuvat punnitsemaan, haluavatko he putinismin tuoman mannan ja ylhäältä ohjatun vakauden jatkuvan vai haluavatko he muutosta.