Tapahtui siihen aikaan, kun suuren olutpanimon talonmiehen huhuttiin pudonneen olutsammioon ja sinne kadonneen. Vain sormi löytyi, kerrottiin. Sitten asiaan puuttuivat niin poliisi, henkikirjoittaja kuin sairaalan ja pelastuslaitoksen johtoa.
Elettiin 1960-luvun puolivälin aikoja. Oululainen Toppilan panimo lähetti lehdistölle pikakutsun tärkeään tiedotustilaisuuteen ravintola Merikoskeen. Olin kesätoimittajan töissä Pohjolan Työssä, ja minut komennettiin jutun tekoon.
Paikalla olikin virallista väkeä. Oli kaupungin poliisimestari ja henkikirjoittaja, oli Toppilan panimon johtoa, oli palokunnan väkeä ja sairaalan johtoa.
Tilanne oli vakava. Toppilan oluttehtaan tuotteiden myynti oli romahdusmaisesti vähentynyt. Syyksi tiedettiin kaupungissa sitkeästi kiertävä huhu, jonka mukaan panimon talonmies oli pudonnut olutsammioon, hukkunut ja kadonnut.
Toppilan TOP-olut oli jo saanut kansan suussa uuden nimen: Talonmies On Poissa tai Talonmies On Pudonnut. Huhu kertoi, että talkkarin sormi oli löytynyt, kun sammiota oltiin tyhjennetty. Muuta ei ollut jäljellä.
Ei siis ihme, että myynti sakkasi totaalisesti. Joka uskalsi maistaa oli tuntevinaan oudon sivumaun.
Tiedotustilaisuudessa vakuutti ensin poliisi, että yhtään talonmiestä tai panimolla töissä olevia ei ole kateissa. Lääkäri vakuutti, että sormensa kadottajia ei ole. Henkikirjoittaja kertoi, että Oulun kaupungin väkiluku täsmää tietojen mukaan, eikä kenenkään tiedetä olevan kadoksissa. Pelastuslaitosta ei ole hälytetty sellaisen kadonneen etsintään.
Tilaisuudessa oli tarjolla Toppilan TOP-olutta. Herrat maistelivat, eikä yksikään kertonut mitään outoa sivumakua löytyvän. Hyvää olutta, vakuuttivat.
Lehdissä sitten vakuuteltiin, että huhu on täyttä roskaa. Mutta melkoisen loven pelotteleva huhu myyntiin teki. Kohta kyllä arveltiin, että huhu oli jonkun kilpailijan alkuun panema. Melkoinen mahti siis huhun voimalla.
Toppilan Mallasjuomatehdas toimi Oulussa 117 vuotta. Toiminta päättyi 1979, kun Lahden Mallasjuoma osti Toppilan tehtaan.
Lauri Oilinki
Turku