Palokunnat ovat joutuneet viime päivinä "lumipoliisiksi", jopa niinkin pohjoisessa kun Sodankylässä. Tällaiseen on menty sisäministeriön käskystä, kun kiinteistöjen omistajat eivät älyä, halua tai viitsi puhdistaa kattoaan lumikuormasta. Ihmisten turvallisuudesta huolestuneella sisäministeriöllä ei ole ollut enää muuta keinoa, sillä yleisesti annetuista kehotuksista ei ole ollut apua. Palokunnat tarkkailevat etupäässä julkisten rakennusten, mutta myös yksityisen talojen lumikuorman paksuutta ja kehottavat tarvittaessa kiinteistönomistajia lapiotöihin.
On käsittämätöntä, että lumen ja jään maassa asuvia suomalaisia joudutaan patistamaan lumikuorman vähentämiseen sisäministeriön käskyllä. Luulisi, että jokainen asioistaan, omaisuudestaan ja turvallisuudestaan huolehtiva, terveellä järjellä varustettu ihminen tekisi sen ilman kehotustakin ja aikaisemmassa vaiheessa kuin viime hetkillä.
Luulisi, että kun parin viikon sisällä on romahtanut eri puolilla Suomea jo kymmenkunta kattoa, jokainen vastuullinen kiinteistönomistaja kipuaisi katollensa tuota pikaa tarkistamaan lumikuorman painon. Käytäntö näyttää olevan kuitenkin muuta, Sodankylässäkin palokunta on havainnut jopa yli metrin lumikerroksia katoilla. Tällaisissa tapauksissa kiinteistönomistaja ottaa turhan suuren riskin etenkin jos paksu lumikerros on myös vetinen, mikä lisää tuntuvasti sen painoa.
Kun palokunnat joutuvat ministeriön kehotuksesta lumipoliisiksi, voidaan kysyä, mihin on suomalaisten tilannetaju arkeen liittyvissä asioissa hävinnyt ja miksi. Sellaiset asiat, jotka vielä jokin aika sitten hoidettiin asianmukaisesti vähin äänin ja luonnollisesti ja luontevasti kuntoon, nyt niihin tarvitaan ministeriön kehotus, määräys tai jokin valvontaan liittyvä toimenpide. Kuka olisi vielä pari vuosikymmentä sitten uskonut, että viranomaiset joutuvat asettamaan esimerkiksi lapsille kotiintuloaikoja, kun vanhemmat itse eivät pysty tai halua tehdä sellaista.
Tänä aikana tilannetajun puute arjen asioissa näkyy monella muullakin tavalla. Tuoreessa muistissa on vielä parin vuoden takainen äkillinen säänmuutos pääkaupunkiseudulla. Vaikka lumituisku ja jäätynyt tienpinta olisi edellyttänyt korkeintaan 60 kilometrin tilannenopeutta, autoilijat ajoivat kuin hyvän kesäsään aikana.
Seuraukset olivat sitä mitä olivat; sadan auton ketjukolarissa yhtä paljon romuttuneita autoja ja pari kuollutta.
Jos ihmiset vieraantuvat yhä enemmän ja enemmän arjen todellisuudesta, palokuntien joutuminen lumipoliisiksi saattaa olla kuitenkin vasta alkusoittoa. Se on surullista ja se voi olla myös totta.