Aamutakissa on yllättävän holotna seisoskella kauppatorin reunalla. Heini Järvenpään musta kangastakki paljastaa kauniit, mutta kylmästä sinertävät talvisääret. Anna-Miili Multaksen toppa-asun liepeestä roikkuu valkoinen pyyhe, vähän kuin muslimilla kaapu.
Pakkasta on pari astetta, poutainen perjantai-iltapäivä alkaa kääntyä iltaan. Saamme ohikulkijoita vain muutaman viattoman mulkaisun. Polttariseurueisiin on totuttu Oulun keskustassa, emmekä me edes ole sellainen.
Järvenpää kyselee, mistä juttuihin löytää yleensä sopivat ihmiset.
"Katsotaan hulluimmat kännykästä", kuittaan.
Koillismaan Turistiauton tuiki tavallinen, 80-luvulta peräisin oleva sinivalkoinen bussi kaartaa vihdoin Kauppahallin kulmille. Valkoiseen kylpytakkiin verhoutunut Rukapalvelu Oy:n tiedottaja Anne Murto heiluttaa meille innokkaasti. Astumme bussiin -- siis saunaan.
Murto käskee saman tien riisumaan ja käärii meidät samanlaisiin valkoisiin saunatakkeihin. Olemme häveliäinä varautuneet kuvaajan sekä kuljettajan, saunamajuri Seppo Kurtin katseisiin ja laittaneet bikinit alle. Sitten tepastelemme peräkanaa lauteille istumaan.
"Tervetuloa kylpemään", Anne Murto toivottaa ja poksauttaa kuohuviinipullon sisällön korkeisiin laseihin. Lähdemme huruuttamaan kohti merenrantaa. Ulkona on sininen hetki, taivaalla keltainen täysikuu. Autossa tuoksuu puulta ja löylyltä.
Varsinainen sauna sijaitsee bussin takaosassa. Se lämmittää jo muuta bussia, joka koostuu pitkistä oleskelulauteista pyllynmuotoisilla pefleteillä, sekä kuljettajantilasta. Lämpöä on oleskelulauteillakin sen verran, että myös kuvaaja luopuu talvivaatteistaan.
Anne Murto selostaa pitkät tovit bussin supisuomalaisesta eksotiikasta, me lähinnä pyörittelemme päätämme: siellä meni tuomiokirkko, tuolla Tuiran suihkulähteet.
Bussi aloitti toimintansa viime keväänä ja on ollut siitä lähtien joka viikko menossa; milloin patikkaretkillä, milloin kelkkasafareilla. Vierailumme jälkeen bussilla on tarkoitus ajaa Oulu--Kuusamo--väli; matkustajiksi otetaan matkailualan ihmisiä Oulunsalon lentokentältä.
Yleensä auton sisältö pidetään asiakkaille viimeiseen asti täytenä yllätyksenä.
Entiseen postiautoon mahtuu kerrallaan 17 matkustajaa. Bussia on ideoinut Seppo Kurtin lisäksi muun muassa Rukapalvelu Oy:n toimitusjohtaja Jokke Kämäräinen.
"Ei tälle autolle oikein muutakaan käyttöä löytynyt", Kurtti kommentoi.
Niin no mikäs siinä sitten, nyökyttelemme.
Parkkeeraamme merenrantaan Nallikariin ja saamme jalkoihimme valkoiset litteät tohvelit. Multas ja Järvenpää astuvat bussista kuin missit pakkaseen 1970-luvulla. Mutta juupeli: sadekeli on kovettanut hangen sellaiseksi, että siinä pyöriskely kuorisi hipiämme loppuiäksi. Enkelit jäävät tällä kertaa tekemättä.
"No entäs sitten avantoon?" Murto ehdottaa.
"Siihen ei riitä edes kuohuviinilasilliset", toteamme unisonossa.
Ulkoilun jälkeen olemme jo ihan täpinöissä: saunaan, saunaan! Arvaamme, että kuvaaja aikoo zoomailla saunanoven lasista, joten jätämme uikkarit edelleen päälle. Saunan lämpötila on 85 astetta, juuri sopivan kuuma ja kuiva.
Lauteilla olisi tilaa useammallekin naiselle.
Normaalista saunasta bussisauna ei eroa muuten kuin että tämä ei pysy täysin paikallaan. Heiluntaa on havaittavissa heti, kun auto lähtee liikkeelle.
Välittömästi tulee mieleen, että ainakaan kovin jyrkässä mutkassa ei kannata lähteä lauteilta hortoilemaan. Kiuas on keskellä saunaa, eikä sen päälle huvittaisi kaatua edes avantouinnin jälkeen.
"Kun tietää miehetkin", Anna-Miili Multas puistelee päätään.
Anne Murto tuo löylyyn saunajuomat ja kuittaa huolemme:
"Opas kertoo mahdollisista vaaroista heti matkan alussa ja seuraa jatkuvasti tilannetta", Murto vakuuttaa.
Pelkkä löylykauhallinen vettä riittää hyväksi toviksi kaulaa vilvoittamaan, mutta sitten alamme yksi kerrallaan hipsiä ammesuihkuun aivan saunan ulkopuolelle. Suihkusta kömpiessämme Murto odottaa jokaista pyyhkeen kanssa, kuin äiti konsanaan.
Sitten alamme mussuttaa lohivoileipiä.
"Laitetaanko makkaraa kiukaalle?" Murto kysyy. "Vai käyttekö pystybaarissa?" Rukalla se kuulemma kuuluu asiaan.
Ei riitä kolmen valkoisen hattivatin ennakkoluulottomuus enää isompaan maineen menettämiseen. Ei sillä, että Multaksen uimapuvussa mitään vikaa olisi. Viimeistä huutoahan se, sen huomasi ohikulkeva mieskin torinrannassa.
"Wingeriin pääsisi varmasti", Järvenpää aprikoi.
Saavumme mereltä takaisin keskustaan. Seppo Kurtti parkkeeraa Uuden Seurahuoneen eteen. On karaoken aika.
"Sun jäätelösuukkos, se kasteli mua ."
Kovan tason kuorolaulajina Järvenpää ja Multas osaavat jokaisen maaritmaisen kiekaisun. Oulun kaupunginkirjastolta kävelevät ihmiset nostavat peukkua laulajille.
Anne Murto ihastuu esitykseen niin, ettei haluaisi luopua meistä enää ollenkaan. Järvenpää saa jo melkein työpaikan.
Ennen hyvästejä vetäisemme vielä kolmistaan Sata salamaa, loppukiekaisulla.
Murto on täysin otettu, tai sitten vain ammattitaitoinen emäntä.
"Yhdeksän ja puoli. Kymppiä ei voi antaa millekään", kommentoi Heini Järvenpää saunahetkeämme. Hyvästelemme emännän ja isännän lämpöisin kämmenin ja poistumme Oulun keskustaan sääret paljaina.