Tornionjoen suurin koski pauhaa vieressä, mutta suurempi on Lars Levi Laestadiuksen pauhu: hän on vihastunut viinanpiruun, joka on vietellyt tykönsä Lapin kansaa, seurakuntalaisiaan. Viimeinen pisara on, kun juoppo äiti on maannut sylilapsensa kuoliaaksi.
Tosiasiassa nyt toistetaan tapahtunutta. Herätysjohtajan elämää, jonka kirjailija Bengt Pohjanen on pukenut draaman muotoon, tulkitsee näyttelijä Markku Köngäs.
Olemme Köngäsen ruukissa, maaperällä, jolla Laestadius aikanaan vaikutti. Ruukin vanhaan talousrakennukseen on tehty niin nouseva katsomo kuin pitkä näyttämökin. Siellä Kaj Chydeniuksen säveltämän Laestadius-oopperan kokee tänä kesänä suuri joukko: 3 250 lipusta on myymättä enää seitsemisen sataa.
Saarnaajana jälleen
Mukana on koko joukko tekijöitä kahden puolen Tornionjokivartta, ja esityksen kieliäkin on neljä: suomi, saame, ruotsi ja meänkieli. Tämä on ammattilaisten ja harrastajien yhteinen yritys, tosin ammattinäyttelijöitä on mukana vain neljä.
Kolme muusikkoa ovat ammattilaisia hekin. "Teatterimusiikin eliittiä", ohjaaja Ulf Fembro kiittelee.
Suurimmalle osalle uupperan tekijöitä lestadiolaisuus on tuttu asia, toisille jopa kodin perintöä. Ollaan siis vahvasti tekemisissä oman historian kanssa.
Etelä-Ruotsissa eläneelle Fembrolle sekä herätysjohtajan että hänen seuraajiensa maailma oli ennalta tuntematon. Pohjasen materiaali ja lukuisat keskustelut niin tämän kuin muidenkin kanssa ovat avanneet mysteeriä, Fembro kiittelee. Hän toteaa, että Laestadiuksen ajatuksille on vankka sija tässäkin ajassa. "Niillä on suurempi merkitys nyt kuin hänen omana aikanaan."
Markku Köngäs ei astele Laestadiuksen kengissä ensimmäistä kertaa. "Tein roolin Rovaniemen teatterin Pohjolan pasuuna -näytelmässä", Köngäs kertoo. Syksyllä 2001 ensiesityksensä saanut Kalevi Kalemaan näytelmä oli Könkään mukaan hyvin toisenkaltainen kuin nyt nähtävä.
"Kalemaa on enemmän historioitsija. Bengt taas kirjoittaa fiktiota. Hänellä on myötäelämisen kykyä", ammattinäyttelijä luonnehtii. "Tämä on enemmän draamaa."
Tarinassa keskiöön nousee se, miten Laestadius löysi ns. elävän uskon, koki lopullisen hengellisen heräämisen. Päähenkilön ja hänen perheensä sekä ympäröivän yhteisön ankarat kokemukset 1800-luvun alkupuoliskon Pohjolassa on siirretty musiikkiin ja draamaan.
Ei rienausta
Tieto Laestadiuksesta kertovasta musiikkidraamasta otettiin Pajalassa vastaan ristiriitaisesti. Osa ei reagoinut mitenkään, toiset innostuivat ajatellen esitysten mukana tulevia turisteja. Jotkut loukkaantuivat, lähinnä ne, jotka ovat Laestadiuksen opin seuraajia.
Niitäkin lestadiolaisia tiedetään, jotka aikovat esityksen nähdä. Ohjaaja Ulf Fembro uskoo uskon voivan vain vahvistua.
"Tässä on paljon syämmettä", kommentoi puolestaan övertorneålainen Rickard Zachari, Laestadius-oopperan Jussi eli Juhani Raattamaa.
"´Älkää rienatko eräs saarnaaja sanoi minullekin", Markku Köngäs kertoo. "Sanoin, ettei missään nimessä. Ettei meillä ole mitään aihetta rienata häntä."
"Tulkaa avoimin sydämin", Fembro kehottaa ja kääntyy pois komentaakseen joukkonsa valmiiksi. Pian on aika.
Draamakirjailija Pohjanen saapuu hänkin katsomaan ensimmäistä läpimenoa. Päivä on ollut kiireinen: toimittajat ovat piirittäneet miestä niin ettei tämä saanut rauhassa syödä lounastaan. Kalalle hän silti ehti ennen Köngäseen tuloaan: saaliina oli kaksi harria.
Yleisön hiljaisuutta säestää kosken kohina. Kapellimestari Klas Hjortstam polkee ilmaa harmooniin. Esitys voi alkaa.
Laestadius-oopperan ensi-ilta
on Pajalassa 23. kesäkuuta.