antti.ervasti@kaleva.fi
Susi hyökkäsi koululaisen kimppuun ja raateli hänet sairaalakuntoon Muhoksella. Tätä otsikkoa ei ole vielä nähty Kalevassa eikä muissakaan lehdissä, mutta ehkä joskus vielä nähdään - jos oikein huonosti käy.
Sitä vastoin kesällä susi raateli lampaita Muhoksen Kylmälänkylällä. Väittipä yksi muhoslainen mies suden ajaneen häntä takaakin.
Sudet eivät ole tappaneet Suomessa tällä eivätkä viime vuosisadalla ihmistä, mutta ihminen on tuona aikana onnistunut valloittamaan elintilansa sillä tavalla, että sudella ei olisi ollut siihen mahdollisuuksiakaan. Susi on osannut pelätä meitä ja pitänyt selvää hajurakoa.
Siedätyshoito on alkanut tehota, ja viisas eläin ilmeisesti alkaa oppia ihmisten tavoille. Viime aikojen susiuutiset ovat ainakin mututuntuman perusteella lisääntyneet. Reilun sadan kilometrin säteellä Oulusta sudet ovat raadelleet kotieläimiä tai muuten vain ilmaantuneet reviireillemme välillä viikoittain.
Jopa Oulun kaltaiseen kaupunkiympäristöön sudet näyttävät hivuttautuvan, vaikka kaikista havainnoista ei täyttä varmuutta olekaan, ovatko ne olleet susia vai suden näköisiä koiria.
Susikannat ovat kasvaneet Suomessa viime vuosina. Erityisesti Kainuussa susikannat ovat räjähtäneet. Toissa vuonna susia arvioitiin olevan parisataa, viime vuoden lopun laskenta tuotti tuloksen 250.
Susikannan kasvu on voimakasta, koska vuosittainen poikastuotanto on hyvä. Lajilla ei ole vihollisia ja ruokaa riittää Suomen luonnossa. Tietysti osuutensa on sillä, että tappolupamäärät susikannan säätelemiseksi eivät ole kovin suuria. Euroopan unioni näkisi mieluiten, että Suomessa ei ammuttaisi ainoatakaan sutta.
Viime vuonna susien tappolupia myönnettiin 38. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila nostaa tänä syksynä lupien määrää. Suomi kävi kiistaa loppukesällä EY:n tuomioistuimen kanssa siitä, saammeko tappaa susiamme. Onneksi saimme vapauttavan tuomion ampumistamme susista. Päätöksen tulkinta on kuitenkin hieman hämärää. Häirikkösudet saa tappaa, mutta susien tappaminen varmuuden vuoksi kielletään. Susien tappolupien nostoa tuomio ei estä.
Varmaa on, että susien ei voi antaa mellastaa meillä vapaasti. Täydellinen suojelu ei tule kysymykseen, vaikka maailmalla monessa maassa susikannat ovat Suomea monta kertaa suurempia, ja laji on niissä maissa ehdottomasti suojeltu.
Jonkinlainen susikanta pitää olla, mutta täyssuojelua vaativien toivoisi vähän miettivän, miltä tuntuisi jos susia alkaisi jolkotella tämän tästä kotipiirissä. Lapsia ei uskaltaisi enää päästää edes pihalle leikkimään.
Siitä ollaan monta mieltä, voiko susi käydä ihmisen kimppuun ja ryhtyä raatelemaan. Karhuthan tunnetusti välttelevät ihmistä, jos eivät joudu suoraan ahdistetuiksi tai puolusta poikasiaan. Suden taipumuksista päästä ihmislihan makuun ei ole varmaa tietoa. Jos ravinto alkaa luonnosta ja laidunmailta loppua, miten käy?
Joissakin susia täysin suojelevissa Euroopan maissa toteutuu niin sanottu kirjautumaton poistuma. Se tarkoittaa, että susia ei saa tappaa, mutta salametsästys huolehtii kannan säätelystä.
Asiantuntija-arvioiden mukaan Suomi tuskin tekisi poikkeusta, jos sudenkaatoluvat evättäisiin kokonaan. Kirjautumaton poistuma on syynä Kuhmossa ja Sotkamossa siihen, että toisessa susia harhautuu usein pihoille asti mutta toisessa ei.