Lasketaan varmasti sadoissa ellei jo tuhansissa niiden lasten, nuorten ja aikuisten määrä, joita Oulussa lauantaina tapahtunut perhetragedia suoraan koskettaa. Kuolleet vanhemmat olivat opettajia, lapset koululaisia. Kyseessä on monta koulu- ja luokkayhteisöä, nykyisiä ja entisiä oppilaita.
Tämä tarkoittaa, että syyslomaa viettävässä koulukaupunki Oulussa moni kysyy itseltään kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Tapauksen henkistä vaikutusta moninkertaistaa Oulun ulkopuolellakin se, että Kauhajoen koulusurmat ovat vielä tuoreessa muistissa. Asioiden taustoilla ei ole mitään tekemistä keskenään, mutta suomalaisten kokema tunne on samankaltainen: tällaista ei voi tapahtua täällä - ja tapahtuu kuitenkin.
Perheet ja opettajat ovat kovan paikan edessä, kuinka asia selitetään lapsille. Viime viikkoina pimeys ja pahuus tuntuvat marssineen suoraan koulujen ovista sisään. Ei pidä unohtaa, että jo sadat perusteettomat koulu-uhkailut eri puolilla maata ovat herättäneet ties miten paljon pelkotiloja.
Lasten ja nuorten parissa tehtävä mielenterveystyö ja henkinen tuki ovat nyt asioita, joita tärkeämpiä ei valtakunnasta tällä hetkellä hevin löydy. Koulumaailmalle kuluva syksy on ollut todella rankka.
Tällainen perheen sisäinen murhenäytelmä ei mitenkään voi pysyä pelkkänä perheen sisäisenä asiana, sillä se heijastuu kauas ulkopuoliseen yhteisöön. Samalla monen kokema järkytys osoittaa, että yhteisöllisyyttä on olemassa. Tapahtunut koskettaa ja puhuttaa, ja päällimmäinen kysymys on: miksi?
Kukaan ei ole Kaijonharjussa enää vastausta kertomassa, mutta vaikuttaa siltä, että taloudellisilla vaikeuksilla on osansa selittäjänä. Se ei Suomessa olisi ensimmäinen kerta, kun talouden ahdinko ajaa epätoivoisiin ratkaisuihin.
Juuri nyt maailmantalouden ja Suomenkin näkymät ovat paljon synkemmät kuin vuosi sitten. Se tarkoittaa, että väistämättä myös jotkut kotitaloudet joutuvat vaikeuksiin, joita eivät olisi osanneet odottaa. Ulospääsy niistä voi olla vaikeaa, näkymät voivat ahdistaa ja masentaa.
Siitäkin olisi voitava puhua ilman häpeän tunnetta. Muuttuva tilanne voi muuten myrkyttää monen perheen elämää.
Tästä yksittäistapauksesta ei pidä tehdä liikaa yleistyksiä, sillä täyttä kuvaa asioiden taustoista tuskin on tiedossa, eikä edes tarvitse olla. Oleellisinta on pohtia, miksi juuri Suomessa henkinen umpikuja liian usein purkautuu väkivaltana joko itseä, lähipiiriä tai molempia kohtaan.
paakirjoitus@kaleva.fi