”...kunnes löysin lääkärin joka kuunteli ja otti oireeni todesta.”
Tuon saa lukea surullisen usein.
Eikö jokaisen lääkärin tulisi kuunnella ja huomioida potilaan mielipiteet, jos potilas perustelee kantansa ja näyttää esimerkiksi verikokeiden tulokset mielipiteensä tueksi?
Ongelmani on sama kuin monilla muilla, eli alhainen ferritiini. En osannut epäillä oireideni voivan johtua noin yksinkertaisesta asiasta ennen kuin vuonna 2018 luin sattumalta Kalevan artikkelin aiheesta. Kiitos asian esille nostamisesta!
Tästä S-Ferrit-oivalluksesta alkaa tarina tiivistettynä näin:
Soitin terveyskeskukseen saadakseni lähetteen verikokeeseen. En saanut, kyseessä on ”trendivaiva”. Perustelin tarpeeni oirekuvalla, kasvisruokavaliolla ja erittäin runsailla kuukautisilla. Viimein sain lähetteen, mutta sinnikkyyttä se vaati.
S-Ferrit-tason tulisi olla noin 130. Minulla oli 25.
Otin uudelleen yhteyttä terveyskeskukseen saadakseni neuvoja tilanteen korjaamiseksi. Hoitaja kertoi lääkärin todenneen kaiken olevan hyvin, joten en saanut edes soittoaikaa.
Omasta mielestäni 25 on kaukana 130:sta ja ottaen huomioon selvät oireet, aloitin rautakuurin omin ja apteekkarin neuvoin. Kuuden kuukauden kuluttua sama soittorumba, halusin todentaa onko raudan syönnillä ollut vaikutusta.
Pitkän ja turhan puhelimessa inttämisen jälkeen annoin periksi. Ostin itselleni verikokeen yksityisestä laboratoriosta. Arvo oli noussut vain neljä pykälää, ollen nyt 29.
Oireista pahin on kipeä suu. Kieli verestää ja kitalaki on kuin nokkosilla hierottu. Jokainen voi miettiä miten se vaikuttaa mielialaan.
Terveyskeskuksen kanssa hyödyttömän asioinnin lisäksi olen hakenut apua yksityislääkäreiltä. Yleislääkäri epäili kilpirauhasta ja B12-puutosta. Ei ollut, joten hän menetti mielenkiintonsa.
Sitten työpaikkalääkäri tiesi syyn olevan närästys. Suu-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri arveli minulla olevan vaihdevuodet. Sen jälkeen gynekologi totesi ettei hormoneista ole kyse.
Kaksi eri hammaslääkäriä kertoivat oireiden olevan silmin nähtävät. Toinen laittoi lähetteellä suusairauksien erikoislääkärille. joka puolestaan lähetti takaisin verikokeisiin ”koska se on se kilpirauhanen”. Vaan kun ei ole.
Maalaisjärkeillen on selvää, että suun limakalvojen oireilu liittyy alhaiseen S-Ferrit-arvoon ja raudan imeytymisen ongelmaan, sillä se on ainut löytynyt poikkeus. Voi toki olla jotain muutakin heittoa veriarvoissa, mutta sitä ei voi tietää, koska lääkäreillä tuntuu olevan tapana lopettaa tutkiminen siihen kohtaan, kun kilpirauhanen on todettu terveeksi.
Jokaiselle lääkärille olen ehdottanut S-Ferritin olevan kaiken takana. Täysin turhaan, kuuroille korville. Haluaisin tietää kuinka lääkäriä valitseva asiakas tunnistaa sen lääkärin, joka kuuntelee potilasta?
Mikä on lääkärien vastuu, kun potilas ei vahingoitu, mutta ei myöskään saa tarvitsemaansa hoitoa?
Keski-Euroopassa S-Ferrit-seuranta kuuluu perusterveydenhuoltoon. Siitä voi päätellä, kuinka vaikeasta ja kalliisti hoidettavasta sairaudesta on kyse (sarkasmia).
Oman elämänsä lääkäri, valitettavasti
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.