Iso mies seisoo jalat harallaan purjeveneen ruorissa, katse tähyää vuoroin horisonttiin, vuoroin seuraavaan aaltoon. Kädet pitävät kaiken aikaa ruoria pienessä liikkeessä. Aalto pitää "ottaa ennakoiden", kokemuksen ja tuntuman mukaan niin, että vesimassan paineesta huolimatta vene säilyttää suuntansa ja purjeet vetonsa.
Aaltoa seuraa aalto, tunti- ja päiväkausia. Veneessä viiden hengen miehistö vuorottelee kolmen tunnin jaksoissa. Ruorissa, tähystämässä ja levossa. Alla on Biskajan lahti ja neljä kilometriä suolavettä. Espanjan rannikolle on kolmen päivän matka.
Siinä menee oululainen Matti Ruokonen toteuttamassa miehistöineen unelmaa, jonka monet purjehtijat jakavat. Matti on purjehtimassa valtamerillä, marraskuussa alkaa Atlantin ylitys Kanarian saarilta Karibialle, takaisin Azorien saarten kautta palataan ensi kesänä.
Matkantekoon on varustettu porukan Sunita -vene, 38 -jalkainen (11,5 m) Sirena, joka on saanut sponsorin mukaan uuden nimen. Miehet ovat valmistautuneet koitokseen vuosikausia venettä kunnostamalla ja kesälomat purjehdusreissuun säästämällä.
Reissun huipennus on ARC -race, matkaveneiden kilpapurjehdus Atlantin yli vuoden lopulla.
Valtameripurjehdus ei ole ihan joka pojan laji, mutta toisaalta nykyisin mahdollista yhä useammalle veneilijälle. Isommat purjeveneet ovat nykyään usein jo perusvarustuksessaan lähes valtamerikelpoisia, turvallisuusvälineet, satelliittipuhelimet, tutkat, pelastuslautat ja muut varusteet ovat kehittyneet ja hinnaltaan yhä useampien ulottuvilla.
Veneen ja varusteiden lisäksi tarvitaankin sitten vain kova into purjehtimiseen, seikkailumieltä ja halu uusien asioiden kokemiseen ja maailman näkemiseen.
Suomessa valtameripurjehtijoilla on oma yhdistys, jonka sihteeri Kalevi Leppä arvelee, että maailman meriä kiertää tälläkin hetkellä satakunta suomalaisvenettä. Maailmalla on esimerkiksi monia pariskuntia, jotka ovat myyneet omaisuutensa, sijoittaneet rahat veneeseen ja viettävät nyt kiertolaisen elämää purjehtien ympäri maailmaa.
Leppä tietää pariskunnan, joka on ollut merillä yhtäjaksoisesti jo kymmenkunta vuotta. Toki useimmat käyvät aluksi Ruokosen venekunnan tapaan ylittämässä Atlantin tai purjehtivat Välimerelle ja takaisin. Monilla touhu jää kuitenkin kaivelemaan niin, että takaisin isoille vesille pitää päästä, vaikka sitten maapallon ympäri.
Äkkinäisestä purjehtiminen suurilla vesillä voi tuntua vaaralliselta, mutta vakavia vahinkoja suomalaisille veneilijöille ei ole sattunut liki kymmeneen vuoteen. Mastoja toki menee poikki ja karilleajoja tapahtuu silloin tällöin, mutta vakavammat ihmisille tapahtuvat vahingot purjehduksilla ovat kilpailuja lukuunottamatta harvinaisia.
Isojen vesien purjehdus on oma lajinsa, sen voin sanoa jo sillä kokemuksella, jonka oma purjehdusjaksoni Ruokosen Matin veneessä Kielin kanavalta Espanjan Vigoon antoi. Kotoisiin purjehdusoloihin verrattuna mukaan tulee aivan uusia tekijöitä.
Englannin Kanaalin laivaliikenne, vuorovedet ja niiden aiheuttamat merivirrat ja tietysti valtameren olot itsessään ovat Pohjanlahden-purjehtijalle uusia asioita. Esimerkiksi merivirrat on otettava tosissaan huomioon, sillä väärään aikaan väärään suuntaan lähtijä voi päätyä liki kymmenen solmun virtaan, joka vie purjehtijaa vikasuuntaan.
Merivirrat aiheuttaa vuoroveden vaihtelu, joka saattaa olla paikoin viiden, seitsemän metrin luokkaa. Kapeissa salmissa ja satamien suulla virtaukset voivat olla kovia. Parhaimmillaan vesi pyörteilee, suorastaan kiehuu veneen alla. Merenkäynti virtausalueilla on myös usein tyrskyistä ja vesi on normaaliin aaltoiluun verrattuna möykkelikköä.
Laivoja, kalastusaluksia ja rannikon läheisyydessä kalanpyydyksiä pitää varoa yötä päivää. Pimeässä, sumussa ja kovissa keleissä tutka on aivan välttämätön turvallisuusvaruste. Ammattiliikenne ei juurikaan välitä purjeveneiden liikkeistä, muiden pienveneiden aikomuksia puolestaan saa arvailla kovissa keleissä kohtaamishetkeen asti.
Etenkin lasikuituiset purjeveneet näkyvät lisäksi huonosti tutkassa, ja kohtaamisia voi tulla aika yllättäen. Samoin merenkävijä toivoisi kalaverkkojen merkkilippuihin vakiovarusteeksi tutkaheijastimia.
Perhepurjehtijalle matka Pohjanmereltä Englannin Kanaalin läpi ja Biskajan yli Espanjaan on tietysti melkoinen kahden viikon seikkailu. Kun kyseessä on siirtopurjehdus, ihan kaikkia kelejäkään ei kumarrella, vaan aikataulussa on pysyttävä vaikka hieman tuulahtaisi.
Valtameripurjehtija näkee asioita, joita kotivesillä ei tapaa. Kahden valaan ohitus liki kosketusetäisyydellä on mieleenpainuva elämys.
Eloa pitkille meritaipaleille tuovat monenlaiset valtameren elävä, linnut ja pinnassa liikkuvat kalat sekä alituiseen veneen vierelle leikittelevät pyöriäiset.
Merten laivaliikenne, rannikoiden tuulivoimapuistot, öljynporauslautat ja aina erilainen meri pitävät virkeänä
Valtameren veden suolaisuus yllättää, vaikka se on ennakkoon tiedossa. Vesi on tosi suolaista, ja kovemmassa merenkäynnissä vettä ja siis myös suolaa on kaikkialla. Suola kerrostuu naamaan, veneen kannelle, kaikkialle.
Kun vaatteiden päällä on suolakerros, vaatteet eivät kuivu, koska suola sitoo ilmassa olevan kosteuden. Niinpä kamppeet saa kuiviksi vasta, kun ne huuhtelee satamassa makealla vedellä.
Elo viiden miehen porukassa reilun kymmenen metrin muovilaatikossa on luku sinänsä. Hurttia huumoria tarvitaan, nipottajat älkööt vaivautuko.
Kahdessa viikossa veneessä muodostuu tietynlainen miehistön dynamiikka. Kapteenin osuus hengen luojana ja hommien luotsaajana on tietysti ratkaiseva. Oikeat työt alkavat jakautua luonnostaan sen mukaan, minkä itse kukin parhaiten hallitsee. Osa hommistahan on tietysti jo etukäteenkin jaettu miehistön kesken.
Merkityksettömiä eivät ole myöskään ne työt, joita ei koskaan jaeta. Veneessä täytyy nimittäin olla myös vitsiniekka ja filosofi, eikä hyvästä kitarististakaan ole satamissa mitään haittaa. Meiltä löytyi noita kaikkea.
Kun Ruokosen Matti porukoineen aikoinaan kiepsauttaa köydet taas Hietasaaren kotilaituriin, on miehistöllä takana reissu, joka ei varmasti unohdu koskaan. Nähtäväksi jää, miten isot vedet alkavat vetää, varustetaanko Sunita joskus uudelle matkalla.
Tyyni valtamerikin odottaa siellä jossain.