Kun pie­nel­le Pe­re­zil­le eivät soseet mais­tu­neet, van­hem­mat al­koi­vat tarjota hänelle sor­mi­ruo­kia – "Vauvan ruo­ka­va­lio mo­ni­puo­lis­tui no­peas­ti"

Perez Odeylle sormiruoka kelpaa.

Kuva: Nina Susi

Valmistamme sormiruoat itse, kertoo Perezin äiti Suvi Järvinen. – Hienoa on, että Perezille kelpaa sekä suomalainen että afrikkalainen ruoka, isä Peter Odey sanoo.

Kuva: Nina Susi

Kemiläinen Perez Odey, 9 kuukautta, on jo tottunut sormiruokailija. Hän on puolivuotiaasta asti saanut maisteltavakseen runsaasti erilaisia ruokia.

– Perezille eivät soseet kelvanneet, niinpä aloimme antamaan hänelle heti sormiruokia, koska ne olivat ainoita, mitkä kelpasivat, kertoo Perezin äiti Suvi Järvinen.

Ensimmäiseksi lapselle tarjottiin riisijauhoista, porkkanaraasteesta ja jauhelihasta tehtyjä pötköjä, jotka maistuivat hänelle erinomaisesti.

Järvinen oli jo aikaisemmin löytänyt netistä hyviä artikkeleita ja blogin sormiruokailusta. Tutuksi tuli myös Simppeliä sormiruokailua -kirja, jossa ohjeet on annettu vauvan iän mukaan.

Aluksi vauva sai maistella yhtä tai kahta uutta ruoka-ainetta kerrallaan. Ennen ruokailua Suvi imettää Perezin.

– Vauvan ruokavalio monipuolistui nopeasti. Banaania, omenalohkoja, makaronia, höyrytettyjä vihannes- tai juureslohkoja. Kaikki etenee vauvan oman tahdin mukaan.
Sormiruokailua aloitettaessa Perezille ei ollut vielä puhjennut maitohampaita, mutta se ei haitannut sormiruokailua.

Ohje on, että jos vanhemmat pystyvät muusaamaan vauvalle annetun ruoan sormillaan, se on kyllin pehmeää vauvalle ja vauva saa muusattua sen ikenillään.

Aluksi sormiruokailu muistuttaa hiukan leikkiä. Vauva oppii ottamaan ruoan lautaseltaan ja viemään sen suuhun. Vauvan taitojen kasvaessa hän oppii yhä paremmin käsittelemään ruokaa.

Simppeliä sormiruokailua -kirjasta löytyi turvallisen sormiruokailun ohjeet. Vauvan pitää istua syöttötuolissaan tukevasti pystyasennossa, vanhempien tulee ymmärtää vauvan kakomisrefleksi ja valvoa vauvan ruokailua.

Valmistamme sormiruoat itse, kertoo Perezin äiti Suvi Järvinen. – Hienoa on, että Perezille kelpaa sekä suomalainen että afrikkalainen ruoka, isä Peter Odey sanoo.

Ruoan koostumuksen ja muodon täytyy olla vauvan taitoihin sopivia. Ruokapöydästä pois lähtiessä on tarkistettava, että vauvan suussa ei ole enää ruokaa.

Kirjassa on myös hyvät ensiapuohjeet siitä, miten toimia, jos vauvan hengitysteihin joutuu vieras esine.

Vauvan kakomisrefleksi laukeaa paljon ylempänä nielussa kuin aikuisella, ja sen avulla vauva työstää ruoan takaisin suun etuosaan.

Kakovan vauvan suuhun ei pidä laittaa sormia, ettei tule työntäneeksi ruokaa syvemmälle nieluun.

– Aluksi vauvan kakominen pelästytti meidätkin ja isomummu oli jopa aivan paniikissa. Jos asia ahdistaa kovasti, voi tietysti pitää taukoa sormiruokailun opettelussa, Järvinen neuvoo.

Ruokaa menee myös aluksi vauvalta paljon suun ohi ympäristöön.

– Nykyisin kun Perez on nälkäinen, hän syö jo aika siististi.

Sormiruokailu voi olla neuvoloille vielä uusi asia ja siksi vanhemmat voivat saada kehotuksia, että turvautuisivat soseisiin.

– Joskus syötämme Perezille soseita, mutta enemmän hän syö sormiruokia. Valmistamme ne itse, teemme kerralla vähän enemmän ja pakastamme osan. Näin tiedämme tarkalleen, mitä vauva syö ja voimme hyödyntää myös kausituotteita.

Perezin isä jalkapalloilija Peter Odey on tarkka omasta syömisestään ja haluaa tarjota pojalleenkin terveellistä ja monipuolista ruokaa.

– Hienoa on, että Perezille kelpaa sekä suomalainen että afrikkalainen ruoka, Peter sanoo.

Juttu on julkaistu Kalevan Helmi-liitteessä 13.3.2019.