Aikuisten Kultalampi-elokuvakerhossa seuraavaksi espanjalaisen Carlos Sauran elokuva Carmen, Studio 7. lokakuuta kello 17.
Mukana asiantuntijavieras Pohjoinen Flamenco ry:stä.
Kaikkia ei kaupallinen elokuva täytä ja tyydytä.
Amerikkalaiset suurtuotannot ja sarjaelokuvat eivät sykähdytä tai sykähdyttävät vain harvoin. Eikä vaihtoehtoista tarjontaa, esimerkiksi eurooppalaisia laatuelokuvia, ole liikaa näkyvissä.
Vaativampaan aikuiseen makuun löytyy oululaisesta elokuvatarjonnasta helmiä ja "ihan must" -leffoja vain silloin tällöin.
Tyhjiötä tilkitsemään on Ouluun perustettu aikuisten elokuvakerho Kultalampi.
"Tässä iässä eivät ainakaan mitkään Paukku Petet kiinnosta", toteaa Kultalammessa mukana oleva Eero Saariniemi.
"Kyllä sitä hakee elokuvilta sisältöä nyt paljon enemmän kuin ennen. Se on tullut tärkeämmäksi. Summassa ei elokuviin voi mennä", sanoo Saariniemi, joka käy kaupallisenkin puolen näytöksissä ainakin kerran kuukaudessa.
Aiheet tärkeitä
Kerhon vetäjä Pentti Kejonen Oulun Elokuvakeskuksesta valikoi Kultalammen ohjelmistoon elokuvia, jotka tarjoavat sisältöä yli nelikymppisille.
"Silloin mukaan tulevat elämän perusasiat. Kevään sarjassa päähenkilöt olivat sattumalta enimmäkseen miehiä, jotka muistoissa palasivat elämänsä dramaattisiin vaiheisiin. Syksyn ohjelmistossa näyttää kuoleman aihe tulevan aika keskeisesti esille."
"Ei haittaa yhtään", huikkaa useampikin kerholainen.
"Ettet vaan olisi ottanut sitä tarkoituksella tähän seniorikerhoon", heristelee eräs rouvista.
Elokuvakerhon ideana on katsoa elokuva ja keskustella sen jälkeen yhdessä, jos siltä tuntuu.
"Uskon, että Kultalampi-kerhoon hakeutuu sellaisia ihmisiä, jotka haluavat miettiä asioita syvällisesti, ja jotka tietävät, ettei elämä ole kovin yksinkertaista ja että taiteella on suuri merkitys asioiden ilmaisemisessa ja käsittelyssä", Kejonen kiteyttää.
"Tämä on viikon kohokohta ainakin minulle", kehuu Terttu Kutila.
Syvälle sisimpään
Kultalammen syksy alkoi viime lauantaina espanjalaisen Alejandro Amenábarin palkitulla elokuvalla Meri sisälläni.
Meri sisälläni on koskettava kertomus sukellusonnettomuuden vuoksi loppuelämäkseen petipotilaaksi päätyneestä neliraajahalvaantuneesta Ramónista, joka ei tahdo enää elää. Ramón taistelee aktiivisesti armokuoleman puolesta.
Olenko ainoa ihminen, joka ajattelee kuolemaa? kysyy päähenkilö Ramón Sampedro.
"Elokuva ei ollut tippaakaan sentimentaalinen", todettiin Studion takapenkiltä.
"Se teki voimakkaan vaikutuksen, kun oli paljon lähikuvia. Aina mentiin mahdollisimman lähelle kasvoja. Katsojakaan ei silloin pääse tilannetta pakenemaan", analysoi toinen.
Kerhon vetäjä Pentti Kejonen selittää, että tiiviit lähikuvat tuovat hyvin esille päähenkilön mielen ja tajunnan. "Tavallaan vältetään näyttämästä liikkumatonta ruumista. Meille syntyy kuva fiksusta miehestä, joka tietää, mitä hän haluaa. Katsojaa koulutetaan päähenkilön kuolemaan."
Elokuvassa näytetään Ramónin itsemurha, se hetki kun hän kuolee. Kaunis ja ankara elokuva herätti vilkasta keskustelua.
"Tämä oli myös rakkauselokuva; miten monella tavalla ihmiset esittivät Ramónille rakkauttaan. Hänelle olisi tarjoutunut vielä monenlaista tilaisuutta ja monenlaista rikkautta verrattuna johonkin muuhun. Olihan se sääli, että mies halusi luopua elämästään", jatkoivat kerholaiset tulkintaansa.
Meri sisälläni on elokuva, joka ei tyhjene kerralla. Se on niin liikuttava, että nimi voisi olla myös Meri sylissäni.