Aulikki Laakson ensimmäinen reaktio oli sama kuin kaikilla, tyrmistys. Miten tällaista saattoi tapahtua? Sitten myöhemmin televisiossa haastateltiin naista, joka sanoi, että oli osannut odottaa tätä.
"Olin ihan samaa mieltä. En sano, että olisin odottanut sitä, mutta kun painetta tulee liikaa, joku paikka ratkeaa."
Oulun seudun mielenterveysseura nimesi Oulun kaupungin mielenterveyskeskuksen ylihoitajana työskentelevän Laakson tämän vuoden mielenterveyspalkinnon saajaksi. Palkinto luovutettiin hänelle perjantaina pidetyssä Suomen mielenterveysseuran 110-vuotisjuhlaseminaarissa. Tuusulan tapahtumat tekivät seminaarista surullisella tavalla entistäkin ajankohtaisemman.
Julkisuudessa esitetyt näkemykset nuorten mielenterveydestä ovat Laakson mielestä ristiriitaisia: kun yksi väittää, että nuoret eivät koskaan ole voineet niin huonosti kuin nyt, toisen mukaan heillä menee paremmin kuin koskaan. "Kun kuulin, millaisia ongelmia jo alle kouluikäisillä on, kyllä se tuntui todella rankalta."
Laakso sanoo, ettei pysty yksityiskohtaisesti arvioimaan, mistä lasten ja nuorten mielenterveysongelmat johtuvat, koska hän itse työskentelee aikuisten parissa. Harvoin ne kuitenkaan johtuvat yhdestä tietystä tekijästä.
Yhdeksi syyksi Laakso arvioi sen, että elämältä odotetaan nykyisin koko ajan jotain "actionia". Kun sitä ei olekaan, sen löytämiseksi käydään jatkuvaa kamppailua.
Laakso moittii myös lyhytnäköisiä päätöksiä perhe- ja koulutuspolitiikassa: kun vuonna 2007 tehdään päätöksiä, pitäisi ennakoida, millaiset niiden vaikutukset ovat vuonna 2017.
Yksi asia on koulujen lakkauttaminen ja ryhmäkokojen kasvattaminen.
"Tiedetään, miten siinä käy, mutta silti niin tehdään. Isoihin kouluihin yritetään sitten tehdä tukirakenteita, joita pienissä olisi luonnostaan."