Moni suomalainen muistaa historiallisen puhelun, joka teki Mihail Gorbatovista suomalaisten matkapuhelinten mannekiinin.
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pomohan soitti Suomesta Moskovaan maailman ensimmäiseksi sanotun kännykkäpuhelun Nokian laitteella lokakuussa 1989.
Se oli samalla alkusoitto Suomen kännykkäteollisuuden nousulle.
Seuraava Suomelle ja alalle merkittävä puhelu oli kahden suomalaisen välinen. Se tapahtui tasan 20 vuotta sitten, kun pääministeri Harri Holkeri soitti maailman ensimmäiseksi sanotun GSM-puhelun Tampereen kaupunginjohtajalle Kaarina Suoniolle.
Esimerkeillä oli voimaa. Suomalaiset omaksuivat nopeasti kännykän käytön, ja kohta maahan alkoi lappaa ulkomaisia toimittajia katsomaan, kuinka pohjoinen kansa soittaa puheluita jopa kadulla kävellessä.
Kaksi vuosikymmentä Holkerin puhelusta maailmassa on viitisen miljardia kännykkää. Kännykät ovat jotain aivan muuta kuin silloin, mutta edelleen niillä voi myös soittaa.
Surullisempaa on se, että Suomen asema uusimman tekniikan omaksumisen mallimaana on haipunut historialliseksi erikoisuudeksi. Nokiakin yskii, mutta myy tosin yhä satoja miljoonia puhelimia vuodessa.
Kännykkä on muuttanut ratkaisevasti ihmisten tavoitettavuuden. Laite on myös lisännyt suunnattomasti yhteiskunnan tehokkuutta, tuonut helpotusta ja turvaa ihmisten elämään. Jos kännykkää ei olisi, se pitäisi ehdottomasti keksiä.
Kännykkäteollisuuden nousu tuntuu elintasossamme edelleen. Samalla kännykän ja Nokian tarina kertovat, että muuallakin kuin suurissa teollisuusmaissa voi syntyä maailmaa mullistavia tuotteita, jos on rohkeutta ja kyky aistia ajan vaatimukset.