Roikun netissä ja selaan iltapäivälehtien uutisvirtaa. Uhkakuvia ilmastosta, väkivallan kohteeksi joutuneita, jengien kokoontumisia, otsikointia ja testejä ”pitäisikö sinun irtisanoutua”. Kymmeniä ohjeistuksia ”näin onnistut”. Oletko aina tehnyt lanttulaatikon väärin? No en! Parahdan ääneen, en ole koskaan valmistanut, enkä tule valmistamaan nyt enkä tulevaisuudessa.
Positiivisen asenteen 10 kohtaa, joista yksi oli ”älä puhu huolistasi, sillä ne eivät kiinnosta ketään." Vältä nämä virheet – pla pla plaa!
Nämä hyvää tahtovat ohjeet saivat ennen minussa aikaan vain ahdistusta, eivät enää. Siivoan ja laitan kotia nätiksi ”joskus ja jouluna”. Verhot vaihdan, ikkunat pesen kahden vuoden ja matot tuuletan 1,5 vuoden välein, en kuitenkaan koskaan jouluna.
”Näin karistat joulun aikana kertyneet ylimääräiset kilot” saivat minut potemaan syyllisyyttä jo kaksi viikkoa ennen kuin sain kinkkuni kannettua kaupasta kotiin. Ylipainonikin on kertynyt ihan muulloin kuin viime, tänä tai ensi jouluna. Viisi vuotta sitten piti saada karistettua kymmenen kiloa ja nyt vielä 25 kiloa.
Vaihdan kanavaa FB:n puolelle, vaikka olinkin muuan viikko sitten luvannut itselleni pyhästi lopettaa siellä roikkumisen. Facebookin feed täyttyy ystävieni postauksia joulumyyjäisistä, toinen pistää kuvia leipomistaan pullista, toinen taas joulutortuista.
Minuakin voisi huvittaa pullan leipominen – joka saa jäädä, kun huomioni kiinnittyy kaverini päivitykseen, joka on paljon tärkeämpää kuin pullat. ”Piin elämä -leffan innoittamana päätimme kokeilla, voiko banaani oikeasti kellua. Leffassa siitä oli kiistaa. Vakuutustutkijat nimittäin väittivät, etteivät banaanitertut voi kellua. Kelluvatko banaanit vai eivät?”
Oi tätä riemun päivää, hihkun kuin 4-vuotias, ja kirjoitan onnellisen apinan raivolla (olen sataprosenttisen varma) asiasta vaikken vastausta tiedäkään: ”Se on hauskimpia elokuvia mitä oon nähnyt. Maailma on ihmeitä täynnä niille, jotka niitä odottavat ja niihin uskovat. Kelluu yhtä varmasti kuin mehiläinen lentää, jonka ei pitäisi myöskään olla mahdollista kaiken tieteen ja teorian mukaan.”
Piin tarina on taltioitu elokuvaksi ja tapahtumat vaikuttavat uskomattomilta, voiko se siis olla totta? Koska tarina menee käsityskykyni yli niin kuin elämällä on tapana, se on totta – ainakin minulle.
Olisiko siistiä, kun näin joulun alla tekisit niitä asioita joista todella nautit ja oikeasti pidät, ja jättäisit tekemättä ne mistä et pidä – ja se vasta olisikin poikaa, kun et tekisi ihan mitään.
Testaa vaikka kelluuko banaanit tai hämmästele jotain muuta ihan yhtä tärkeää. Kun on tilaa ihmetellä, luovuus alkaa kukkia ja sinulle voi tapahtua ihan todella ihmeellisiä asioita. Useat meistä varautuvat epäonnistumisiin, katastrofiin ja pahan päivän varalle, mutta miten varautua siihen, jos kaikki päättyykin hyvin?
Levollista joulua, voimaannuttavaa uutta vuosikymmentä ja armollisuutta arkeesi!
Katja Järvenpää
Pudasjärvi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.