Poliittisia virkanimityksiä on aina tavattu vastustaa, mutta aina niitä on tavattu tehdä. Puolueelle on helppoa vastustaa niitä, kun on oppositiossa, mutta kun se on hallituksessa, houkutusta nimittää korkeaan virkaan poliittisesti sopiva on vaikea vastustaa.
Tänä syksynä täytetään poikkeuksellisen monta painavaa virkaa. Valinnoissa mitataan, lyökö viime vuosina hivenen voimistunut linja valita sopivan sijasta ennemminkin pätevä läpi niin, että puhtaiden poliittisten nimitysten putki katkeaisi kokonaan.
Täytettäviä virkoja on neljä: Suomen Pankin johtokuntaan valitaan kaksi johtajaa, Kansaneläkelaitokselle valitaan uusi pääjohtaja, samaten Opetushallitukselle.
Pankin johtajat nimittää kansanedustajista koostuva pankkivaltuusto ja Kelan pääjohtajan tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Opetushallituksen pääjohtajan nimitti torstaina hallitus opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) esityksestä.
Pahimmat ajat virkanimityksissä ovat joka tapauksessa ohi. Varsinkin keskustan ja SDP:n johtamissa punamultahallituksissa punottiin takavuosikymmeninä laajoja virkapaketteja sulle mulle -hengessä. Perustettiin päällystakkivirkoja, joiden jäsenkirjahaltijoiden työ oli kytätä kilpailevan puolueen virkamiesten tekemisiä.
Poliittisia nimityksiä ei ole estänyt edes se, että ne ovat tiukasti otettuna perustuslain vastaisia. Sen mukaan valinnassa julkiseen virkaan pitäisi painaa vain ”taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto”.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) linjasi ennen vaaleja, että poliittisen nimityskulttuurin aika on ohi. Monessa suhmuroinnissa mukana ollut keskustan entinen puoluesihteeri Timo Laaninen kirjoitti äsken Suomenmaassa, että poliittiset nimitykset voidaan lopettaa.
Julkisen sektorin eläkkeet hoitavan Kevan johtoon valittiin alkuvuodesta Timo Kietäväinen (kesk.) Kevan toimitusjohtajan paikka on kuulunut perinteisesti keskustalle. Kietäväisen tausta on kuitenkin niin vahva, ettei hänen pätevyyttään, sopivuuden lisäksi, kyseenalaistettu.
Kelan jokainen pääjohtaja, ensimmäistä Eero Rydmania lukuun ottamatta, on tullut maalaisliitto/keskustasta. Tästä poikkeaminen olisi maanjäristys Kelan virkanimityshistoriassa. Se on mahdollista, sillä ennakkospekulaatioissa tehtävään jo valittu Maria Kaisa Aula (kesk.) ilmoitti, ettei hae tehtävää. Hakijoiden joukossa ei olekaan yhtään eturivin keskustalaista.
Esityksen Kelan pääjohtajasta tekevät presidentille Kelan valtuutetut, kansanedustajia kaikki. Niinistön kaudella ei ole ollut korkean profiilin nimityskiistoja. Puolustusvoimien komentajaa valittaessa Niinistö tosin nosti tehtävään ennakkosuosikkien ohi Jarmo Lindbergin.
Toisin oli edellisen presidentin Tarja Halosen kauden alkuvuosina. Suomen Pankin johtajanimityksistä oli kaksi värikästä kiistaa presidentin ja hallituksen välillä. Niiden perimmäinen motiivi taisi olla Halosen tahto näyttää hallitukselle kaapin paikka. Halosen presidentinvaalien vastaehdokkaan Esko Ahon (kesk.) nimittämättä jättämistä voi pitää pikkumaisena tekona.
Nimityksistä vain Opetushallituksen pääjohtajan nimitys torstaina liippasi hallitusta. Hallitukset ovat noudattaneet jo pitkään linjaa, että ne nimittävät ehdokkaan, jota esittelevä ministeri esittää. Näin tuleen voi joutua eniten ministeri. Sen sai tuta maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) Metsähallituksen pääjohtajanimityskohussa.
Opetushallituksen johtoon valitun Olli-Pekka Heinosen (kok.) pätevyyttä on hankala epäillä, mutta nimityksessä on silti sama poliittinen klangi kuin tapaus Kietäväisessäkin.
Puolueen jäsenkirja ei saa olla nimityksen ehto, mutta jäsenkirja ei voi olla myöskään nimityksen este. Politiikan osuutta saadaan tuskin koskaan vähennetyksi nollaan, mutta mahdollisimman lähelle sitä tulisi päästä.
Silloin kun jo kelpoisuusehtoja ja hakuprosessia väännetään sopivan ehdokkaan muottiin, ollaan hakoteillä. Olisi jo paljon, että näistä keinoista päästäisiin eroon. Samaten olisi iso juttu, jos kaikki parhaat hakijat lähtisivät mukaan.
Korkeisiin virkoihin liittyy valtaa, ja puolueet tavoittelevat sitä. Kun valittu on pätevä tai pätevin ja ehdokkaista paras, sopivuudestakaan ei ole haittaa.
Kolumni