Olen viime aikoina syleillyt mielenhallinnan metodia, jota nimitän Ensimmäisen maailman reklamaatioiksi.
Reklamaatiot saavat pontimensa niinkutsutuista first world problem -ilmiöistä, joita yltäkylläisyydessä marinoitunut henkilö kohtaa.
Koska pahastuminen on aina elämyksellisesti oikeutettua, kyse on oikeastaan eräänlaisesta käänteisesti positiivisen psykologian, eli toisin sanoen pessimistisen prosessoinnin metodista.
Menetelmässäni keskitytään pikkuseikkoihin, jotka omassa arjessa tai arkiympäristössä ovat pielessä. Usein vika löytyy muista ihmisistä, joskus itse ihmisyydestä.
Olen vienyt nämä harjoitteet niin pitkälle, että suunnittelen lanseeraavani kokonaisuuden sarjamuotoisena Youtubessa. Aikomuksenani on käyttää megafonia argumentointini tukena.
Listani Ensimmäisen maailman reklamaatioista on toistaiseksi seuraavanlainen:
a) Kun vesijuoksen, viereisellä uimaradalla ymmärtämättömät ja osaamattomat kroolaajat räiskivät täysin sopimattomasti vettä päälleni. Megafoni ojoon: miksi?
b) Kun herään yöllä ja luen lukulaitteelta romaania, mutta padin valo sammuu passiivis-aggressiivisesti aina keskittyessäni kertaamaan tärkeää kappaletta. Megafoni ojoon ja tilittämään: miksi näin?
c) Kun sinänsä kauniin puutaloalueen rakennukset on maalattu epäharmonisilla väreillä välittämättä siitä, että haluaisin sunnuntaikävelyillä silmieni lepäävän maisemassa. Megafoni ojoon: missä kauneudentaju?
d) Kun ruokakaupan kassajono on harmillisen hajamielisesti muodostunut, ja kiireiset ylemmät toimihenkilöt päättävät kiilata jonossa perustelematta asiaa mutta vedoten selvästi koko olemuksellaan salkkuasiakkuuksiin ja presentaatioihin. Megafoni ojoon ja avautumaan: ei meistä kukaan jonota täällä elämäntehtävänään.
e) Kun olen menestyksekkäästi kerännyt biojätettä erilliseen astiaan koko viikon, mutta traagis-neuroottisesti lykännyt roskien viemistä kaksi päivää, ja asia on akutisoitunut nopeasti, ja haju tyrmää minut hississä. Megafoni ojoon, tietenkin, vaikka nyt reklamaatio on suunnattava kanssaihmisten sijaan itse universumille: miksi elämä on näin kuvottavaa? Miksi takinhihaani koristaa bioliemiroiske? Miksi en voi tuoksua ruusuilta ja jasmiinilta?
f) Kun kuuntelen pateettisena ja itsesäälisenä hetkenä nuoruuteni musiikkia, esimerkiksi Kentiä, ja laulun sanat vievät pohjan Ensimmäisen maailman reklamaatioiltani: Skyll inte ifrån dig / jag skyller alltid ifrån mig. Megafoni ojoon: miksi, oi miksi Kent pyytää minua tarkastelemaan toimintaani kriittisesti ja etsimään syytä maailman ja toisten ihmisten sijaan itsestäni?
Ok, Kent, joudun toteamaan. Megafoni ojoon: touché.
Kirjoittaja on Oulussa koulunsa käynyt kirjailija.