Toisella jaksolla se taas tapahtuu. Ihmemiehen tunnusmusiikki pärähtää soimaan Pakkalan tekojäällä OLS:n maalin merkiksi ja kuulutuksesta löytyy tuttu nimi.
Syöttäjä numero yhdeksän, Eemi Dolk!
Maali tai syöttö, on enemmän sääntö kuin poikkeus, että keskikenttäpelaajan nimi mainitaan OLS:n osuman yhteydessä.
Tilanne on ollut hämmentävä, sillä OLS on ollut koko kauden sarjajumbona, mutta Dolk taistelee pistepörssin kärkisijoista. Oululaisjoukkue nosti sunnuntaina maalimääränsä 40:een, ja Dolk on nyt saanut tehopisteen 28 osumasta.
70 prosenttia on poikkeuksellinen lukema.
Se tekee Dolkista OLS:n oman ihmemiehen.
Miltä tuntuu, kun itse onnistuu, mutta joukkue häviää?
– Kyllä se aina se tappio..., Dolk aloittaa lauseensa.
– Olen sen verran voittajatyyppi, että aina se harmittaa, vaikka oma suoritus olisi ollut pisteiden valossa hyvä, hän sanoo ja kuulostaa vastauksessaan rehelliseltä.
Sunnuntaina OLS sai vihdoin ensimmäisen kotivoittonsa. Dolk napsi kolme syöttöpistettä, joten hänen kauden tilastonsa komistui lukemiin 14+14=28.
Vastustajat eivät ole tyhmiä. Tietenkin oululaisten pallollisen pelin moottori pannaan erikoisvartiointiin. Kun Dolk saa pallon, ympärillä pyörii heti monta vastustajaa.
– Se on korostunut viime peleissä aika vahvasti. Toisaalta se kertoo siitä, että olen tehnyt jotain oikein. Ei se ole niin paljon häirinnyt omaa tekemistäni.
Kuntopuntari todistaa saman, sillä Dolk on tehnyt seitsemässä viimeisessä ottelussaan peräti 19 tehopistettä.
Oulun yliopiston julkaisuarkistosta löytyy kandidaatintyö otsikolla Palkitsemisen haittavaikutusten suhde työmotivaatioon.
Tekijä on kauppatieteiden opiskelija Dolk, joka sanoo, että periaatteessa otsikon ajatuksen voisi siirtää myös urheilumaailmaan. Tosin, kun puhutaan Dolkista, puhutaan urheilijasta, joka on pokannut palkintonsa pitkän kaavan kautta.
Miehen motivaatio on entistä parempi, kun hän on saanut pitkään piinanneet nivusvaivansa kuriin.
Kausina 2014–2017 kentällä luisteli mies, joka tunsi olevansa kuin yksijalkainen pelaaja.
”Nyt olen pystynyt nauttimaan pelaamisesta ihan eri tavalla nämä kaksi vuotta.”
– Nivusvaiva on meidän lajissamme viheliäinen. Potku rasittaa lähentäjää niin kuin olisi kuminauha kiristettynä.
Tilanteen korjaaminen vaati sinnikkyyttä. Kiputilojen poistuminen on ollut henkinen helpotus. Samalla Dolk on ottanut joukkueessa entistä merkittävämmän pallollisen roolin.
– Nyt olen pystynyt nauttimaan pelaamisesta ihan eri tavalla nämä kaksi vuotta. Olen saanut rentouden. Pidän pään ylhäällä ja pystyn katsomaan tilanteita levollisemmin.
Tuloksen näkee suoraan pelaajan pistesarakkeesta.
Vantaalainen muutti pohjoiseen vuonna 2012. Takana oli jääpallo-opit Botniassa ja edessä kauppatieteen opinnot yliopistossa.
Nyt Dolkin pitäisi vielä väsätä gradu, mutta ei hänellä kaupungista ole mihinkään kiire. Jääpalloilija on löytänyt oululaisen avovaimonkin.
Valmistuminen häämöttää, mutta toisaalta Dolk saattaisi vielä testata kykyjään myös Suomen rajojen ulkopuolella.
– Kyllä se ajatus kiinnostaa, koska olen pelannut pitkään tavoitteellisesti. Ei ole poissuljettua, että mittaisin potentiaaliani Ruotsissa, jos onnistuisin yhdistämään työn ja pelaamisen. Olen investoinut paljon myös opiskelu-uraani.
Tämän hetken tulosten valossa on pieni ihme, ettei Dolkin nimeä löytynyt päävalmentaja Antti Parviaisen 26 pelaajan listalta, josta valitaan Suomen joukkue tammikuun lopun MM-kisoihin Vänersborgiin.
– En osannut ajatella sitä pettymyksenä. Suomella on maailmalla kovia keskikenttäpelaajia. Valmennusjohto valitsee aina omasta mielestään parhaan mahdollisen joukkueen.
Tuntuu kuin kentällä olisi enemmän tilaa.
Näin sanoo 26-vuotias mies, joka on ottanut urallaan harppauksen. Monet jääpalloilijat ovat parhaimmillaan vasta kolmenkympin molemmin puolin – miksei myös Dolk?
– Ehdottomasti. Toivon, että kehitykseni jatkuu samansuuntaisena, mitä nämä pari vuotta ovat olleet. Ainakin tuntuu, että peli tulee koko ajan helpommaksi.
Ristiriita Dolkin nykyvireen ja OLS:n tuloksellisen alisuorittamisen kanssa on ollut erikoinen. Dolk ja muutama muu avauskokoonpanon pelaaja oli keväällä 2014 voittamassa Luistinseuran toistaiseksi viimeisintä mestaruutta.
OLS on ajanut tällä kaudella nuoria pelaajia kokoonpanoonsa. Haaveissa siintää samanlainen kaari kuin esimerkiksi Veiterällä ja Kamppareilla, joiden nuoret kypsyivät hitaasti mutta varmasti häviäjistä mestareiksi.
– Pojat ovat ottaneet loikkia eteenpäin, Dolk näkee.
Tulevaisuus on avoin, mutta Dolk ymmärtää menneisyyden tuomat velvoitteet.
– Puhutaan seurasta, jolla on menestyshistoriaa.
Luistinseura aloitti kirinsä
OLS on ollut koko kauden 2018–2019 liigassa peräpitäjänä. Joukkue on kuitenkin piristynyt: voitot HIFK:sta ja Narukerästä nostivat oululaiset hetkessä mukaan taisteluun pudotuspelipaikasta. Kahdeksan parasta joukkue pääsee puolivälieriin. Runkosarjassa pelataan 18 kierrosta.
Sarjatilanne
(Ottelut / (maaliero) / pisteet)
Veiterä 12 (94–40) 20
Akilles 13 (83–52)20
JPS 14 (83–60) 17
Kampparit 11 (59–36) 15
HIFK 14 (54–52) 15
Narukerä 12 (57–59) 12
Botnia 14 (57–81) 9
WP 35 12 (43–71) 8
LRK Tornio 13 (43–80) 7
OLS 13 (40–82) 5
Pistepörssi
1) Tomi Hauska Veiterä 14+20=34
2) Tero Liimatainen Veiterä 18+15=33
3) Kalle Lempinen Kampparit 20+10=30
4) Eemi Dolk OLS 14+14=28
5) Aku Ojanen HIFK 18+ 9=27
6) Ville-Veikko Angeria Akilles 11+15=26
OLS:n pistepörssi
1) Eemi Dolk 14+14=28
2) Atte Lämsä 4+3=7
3) Veeti Lempinen 4+3=7
4) Tuomas Räisänen 6+0=6