"Miksei kukaan kertonut, miten paljon vanhempana joutuu valvomaan. Kuuntelen jo nyt unelmoiden niitä vanhempia, joiden yli vuoden ikäinen nukkuu niin hyvin, ettei yöllä tarvitse herätä. Koskakohan meillä oltaisiin siinä vaiheessa?" (7-kuukautisen pojan äiti)
Valitettavan monessa lapsiperheessä on kokemusta nukkumatin eksymisestä milloin viikoksi tai vuodeksi, milloin vain yhdeksi yöksi. Sekin on usein jo riittävän rankkaa, kun on alla univelkaa - jopa satoja tunteja.
Univaikeudet ja katkonaiset yöt ovat lähes jokaisen lapsiperheen riesana. Miten saada nukkumatti vierailemaan takuuvarmasti meilläkin? Yksikään vakuutusyhtiö tuskin ainakaan tätä asiaa lähtee vakuuttamaan. Niin riskialtista aluetta tämä lapsiperheen unielämä ja nukkuminen on.
Jokainen vanhempi, joka ei ole koskaan ollut väsynyt, on oikea tilastopoikkeama, jonka kannattaa oman itsensäkin takia olla suuremmin mainostamatta tätä ominaisuuttaan. "Ei meillä vaan" on pahinta, mitä saattaa sanoa. On parempi olla aivan hiljaa, jos omassa perheessä nukutaan aina hyvin. Vääränlaiset vitsit eivät naurata ketään yliväsynyttä vanhempaa.
Äitiys- ja isyysmuistamattomuus on myös varsin yleinen pikkulapsivaiheeseen liittyvä vanhempien potema kansantauti, josta monella on hyvin omakohtaisia kokemuksia. Muistikaan ei pysy mukana, kun nukuttuja tunteja on liian vähän.
Hyvillä yöunilla on lapsiperheessä uskomattoman suuri merkitys. Turhaan ei toki puhuta riittävästä unesta lapsen normaalin kasvun takeena, mutta tärkeää on huomioida myös unen tärkeä asema äidin ja isän hyvinvoinnille.
Rauhallisten iltojen ja öiden eteen kannattaa nähdä vaivaa ja etsiä ratkaisumahdollisuuksia. Itseään ei ole kuitenkaan tarvetta syyllistää nukahtamisvaikeuksista. Ne eivät ole vanhempien taidoista kiinni. Yleensä vaikeasti nukkuvat ja nukahtavat vauvat ovat vaikeampiunisia myös isompina ja heräilevät useammin myös leikki-iässä, sillä vauvana omaksutut tottumukset jatkuvat usein vielä leikki-iässäkin.
Parhaiten unihäiriöitä ratkotaan säännöllisillä unitottumuksilla, mutta aina ei valitettavasti ole hyviä keinoja saada lasta nukkumaan katkottomia öitä. Monen leikki-ikäisen mielikuvitus on varsin vilkas, joten illat kannattaa rauhoittaa ja välttää mielikuvitusta ruokkivien ohjelmien katselua tai pelien pelailua.
Yökukkujan kanssa on myös hyvä olla tarkka säännöllisten ilta- ja nukkumistapojen suhteen. Iltapala, -pesu, -pisu, -satu ja sitten unille iltapusun ja ehkä iltalaulun saattelemana olisi hyvä olla illasta toiseen rauhallisina toistuvia asioita. Niiden lisäksi unikaveri tai rätti on usein tärkeä vakiovaruste. Myös pienten lasten ylimääräisen yöhoitamisen kanssa kannattaa olla varovainen, jottei lapsi totu saamaan ruokaa, juomaa tai seuraa yöllä, jos hän ei niitä tarvitse.
On lupa olla aivan puhki. Yöheräilyihin liittyvät väsymyksen, voimattomuuden ja turhautumisen tunteet ovat täysin luvallisia ja sallittuja. Valvoneena ei yksikään vanhempi osaa lohduttautua sillä, että lapset ovat pieniä vain vähän aikaa!
Ei myöskään tunnu lohdulliselta, vaikka ainakin joku lapsi nukkuisin hyvin. Hurjimmassa tapauksessahan koko katras voisi olla yökukkuvaa mallia. Myöskään ajatukset murrosikäisten puolelle päivälle venähtäneistä yöunista eivät lohduta yliuupuneita pikkulasten vanhempia. Heidän mielessään pyörii vain ajatus, milloin olisi vihdoin mahdollisuus nukkua kasaantunutta univelkaa takaisin.
Valtava univelka ei voi olla tuntumatta ja näkymättä monella tavalla perheen arjessa. Väsyneet lapset ja vanhemmat eivät ole hyvä yhdistelmä. Jos unihiekka tuntuu menevän aina naapuriin, voi kuitenkin yrittää lohdutella itseään sillä, että perheen unirauha kyllä yleensä kuitenkin paranee lasten kasvaessa.
ESSI JUVAKKA
Palstalla käsitellään kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyviä kysymyksiä. Kirjoittaja on Väestöliiton Perheklinikan ja Perheverkon psykologi.