25. joulukuuta ei ole kenenkään nimipäivä.
Puhelin tuuttaa. Kuuluisipa toisesta päästä pelkkä "Majuri", niin pääsisi kysymään, että majuri kuka.
Mutta ei. Eversti evp Pekka Majuri vastaa tällä kertaa puhelimeen koko nimellään. Ja kun tarkemmin ajattelee, ehkä juttu ei olisi niin kovin omaperäinen. Majuri vahvistaa, että samansuuntaisia mielihaluja on ilmennyt muutamalla muullakin.
"Pitää täysin paikkansa. Juttuja on vaikka kuinka paljon, jos niitä rupeaa muistelemaan. Onhan se ollut hauska nimi varusmiesajoista lähtien."
Alokas Majuri herätti aikanaan luonnollisesti hilpeyttä. Eniten hupia nimi tuotti kuitenkin sinä aikana, jolloin se oli kirjaimellisesti miestä myöten: Majuri Majuri -kausi kesti viisi kuusi vuotta. Kun silloin vastasi puhelimeen sukunimellään, sai melko hyvällä todennäköisyydellä aikaan hölmistyneitä reaktioita.
Yksi yksittäinen nimeen liittyvä sekaannuskin Majurin mieleen nousee:
"Olin pitkään pääesikunnassa töissä, ja kerran jotkut halusivat kysyä jotain erityistä asiaa riittävän korkea-arvoiselta upseerilta. Olivat päätelleet, että kyllä sen täytyy vähintään majuri olla, että tietää näistä asioista jotain. He soittivat pääesikunnan keskukseen ja pyysivät majurille, ja minullehan se tuli nimen perusteella. Siellä oltiinkin sitten ihmeissään, kun minä en tuntenutkaan asiaa ollenkaan. Että majuri mikä majuri!"
Majuri on suhtautunut niin nimeensä kuin siitä aiheutuneisiin tilanteisiinkin pelkästään positiivisesti. Samaa sanoo omasta puolestaan Pohjolan tutkimusjohtajana toimiva analyytikko Jussi Hyöty. Vaikka mitäpä negatiivista siitä aikaan saisikaan, että moisella nimellä on paiskattu juuri talouselämän asiantuntijaa.
Hyöty muistelee erään lehden tehneen kerran jutun, johon haastateltiin tarkoituksella Olli Tuuria, Seppo Riskiä ja häntä itseään. Analyytikko Hyöty on myös vakionimi huumorimielessä kootuilla listoilla, joilta löytyvät joka kerta esimerkiksi meteorologi Pekka Pouta ja Metsäteollisuuden tutkimusjohtajana toiminut Aarni Metsä.
Yhdysvaltalainen käyttäytymistieteilijä Brett Pelham väittää, että oma nimi on tärkeässä roolissa esimerkiksi ammatin ja asuinpaikan valinnassa, sillä ihminen kallistuu päätöksenteossa helposti sellaisten asioiden puoleen, jotka assosioi itseensä.
Hyöty ei kuitenkaan ole taipuvainen uskomaan, että nimi vaikuttaisi alanvalintaan, alitajuisestikaan. Eikä hän arvele nimen tuovan myöskään ylimääräistä luotettavuutta ammatissaan. Mutta kyllähän se nyt positiivisempia mielleyhtymiä aiheuttaa kuin esimerkiksi joku hakuammuntaan viittaava.
"Niin, tai vaikka Turska [merkitsee talousslangissa tappiota]."
Itse Hyöty ei kuitenkaan osaa ajatella nimeään hyötyä tarkoittavana sanana. Samanlaisen havainnon on tehnyt laukaalainen dramaturgi ja ohjaaja Aila Lavaste, joka kuuluu itse asiassa varsinaiseen Musta Pekka -pelikorttien perheeseen: ex-mies Kimmo Lavaste ohjaa, tytär Saana Lavaste ohjaa ja poika Aleksi Lavaste opiskelee näyttelijäntyötä.
"Ei sitä itse mieti sillä tavalla, kun tietää nimen etymologian. Se on käännetty 30-luvulla Lindströmistä, eikä se ole tarkoittanut silloin mitään. Silloin puhuttiin kulisseista. Itse koen nimen abstraktina, muutenkin kuin tästä syystä. En koe sanovani Aila Kulissi, kun sanon Aila Lavaste - saati että sanoisin jotain Leipuri Pulla -tyyppistä."
Lavastettakaan nimijutut eivät ole tympäisseet, vaikka hän on vastannut lukemattomat kerrat samantyyppisiin nimeään koskeviin tiedusteluihin.
"Mutta ehkä siitä nyt ei osaa niin paljon itse riemuita kuin se, joka hiffaa tämän hauskuuden."
Valtakunnan virallista Hauskaa Nimeä, Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhurina työskentelevää Arno Kasvia, jutut ovat toisinaan jurppineet. Kun Kasvia haastateltiin tähän lehteen puolitoista vuotta sitten, hän kertoi tapauksesta, jossa häneltä meni työpaikka sivu suun nimiselkkauksen takia. Vastavalmistuneena puutarhurina hän ajatteli hankkia kokemusta joltain muultakin alalta ja päätyi hakemaan voileipänissen paikkaa laivalta. Työnhakupuhelu kapteenille ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin piti.
"Kun hän kysyi, mitä olin siihen asti tehnyt, sanoin, että olen puutarhuri. Mies kysyi, että anteeksi, mikä se teidän nimenne oli. Sanoin, että Kasvi. Mies toisteli sitä muutaman kerran ja huusi sitten viereiseen pöytään ruotsiksi, että kuuletko Pirkko, täällä on mies, joka väittää olevansa puutarhuri Kasvi, ja että tämä kaveri ei varmasti ole aivan selvä. Minulta paloi pinna. Kun hän kysyi, että mikä teidän nimenne taas olikaan, sanoin, että Kankkunen tai jotain muuta yhtä typerää ja että kiitos, minulle riitti."
Mutta entäpä jos nimi herättää vielä astetta hupaisampia mielleyhtymiä? Urologi Martti Ala-Oppaan puhelinnumeroa näppäillessä herää kysymys, onko hän ehkä joutunut kokemaan jotain samanlaista kuin se miesparka, jonka sukunimi oli Terska ja jolle pojat soittelivat kouluaikoina pilapuheluita, joissa toistui aina sama kaava:
"Terska."
"Hähähähä! Tuut...tuut...tuut..."
Mutta Ala-Opasta, Docrates Klinikalla työskentelevää kirurgian ja urologian erikoislääkäriä, naurattaa itseäänkin.
"Joo, olen monesti törmännyt tähän! Kun olin kirurgiaan erikoistuvana, gynekologit veistelivät kovasti, että eikö sinun olisi pitänyt ryhtyä gynekologiksi, kun spesialiteetti oli tiedossa. Mutta kun sitten lipsahdin urologian puolelle, siihen oli muita syitä kuin nimi, todellakin."
Myös Ala-Oppaan mielessä oma nimi on aina ollut irrallinen kaikista mielleyhtymistä.
"Totesin sitten myöhemmin, että katos vaan, tässähän on ihan järkeä tässä nimen ja meikäläisen symbioosissa. Etuahan siitä on minulle selvästi ollut, koska minua se ei haittaa ja potilaalle saadaan siitä hauska juttu, joka jää mieleen. Sehän on hyvä mainos minulle."
No, pitäisiköhän sitä sitten ihan tietoisesti hyödyntää markkinoinnissa?
"En ole kehdannut, hehheh."