Jos jääkiekon suurkuluttajien ja Areenan vakiovieraiden ilmeistä voi jotain päätellä, Kärpillä ei todellakaan mene hyvin. Kuuloetäisyydeltä huomaa, että ilme tukee sanoja - ja sanat ilmeitä.
Kärpillä on epäkiitollinen tehtävä pelata Suomen ehkä kriittisimmälle kotiyleisölle. Niille samoille kasvoille, jotka ovat 2000-luvulla täyttäneet lehterit suurin piirtein kaikissa kotipeleissä.
Nämä ei eivät vaadi paljon, vaan kaiken. Menestystä pitää tulla heti, paljon ja koko ajan.
Syystäkin tämän kauden tunnelma katsomossa on jäänyt kauas takavuosien hurmoksellisesta kansanjuhlasta. Kysymys on myös tietynlaisesta kyllästymispisteestä. Siitä, että kohta mikään ei riitä. Ei edes paras.
Kärppien intomielinen kannattaja kokee kotivoiton ikään kuin itsestäänselvyytenä. Jos käsikirjoitus poikkeaa oletetusta, kysymyksessä on suurin piirtein katastrofi, johon liitetään perusteettomia kauhukuvia, kuten maalivahtiongelma, järkyttävän huono ylivoimapeli, kenttäpelin hahmottumattomuus ja/tai taistelutahdon puute.
Samaan hengenvetoon kannattaja tuskailee, kuinka kova on Jokerit, miten HPK on taas päässyt lentokeliin kiinni, ja voiko Tapparaa pysäyttää enää mikään...?
Kun kannattaja elää niin kiihkeästi tätä päivää, hän täpinöissään unohtaa laajat kaaret. Mutta vilkaisu sarjataulukkoon kertoo nopeasti, että hän voi nukkua yönsä rauhassa.
Kärpät johtaa sarjaa, joukkueella on liigan toiseksi paras ylivoima ja paras alivoima, maalivahti Tuomas Tarkki komeilee torjuntatilaston kärjessä, ja joukkueelle on tuomittu neljänneksi vähiten jäähyjä.
Kärpät pystyy parhaimmillaan pelaamaan valtakunnan ehdottomasti parasta jääkiekkoa ja sytyttämään paatuneimmankin katsojan täyttymykselliseen nirvanaan.
Voiko enempää vaatia?
Voi. Kannattaja haluaa, että Kärpät juhlii huhtikuun puolessa välissä tämän vuosituhannen kolmatta Suomen mestaruuttaan.
Mikään muu ei riitä.
Silloin kun Kärppien kaikki pelaajat ovat terveitä, kokoonpanon kemia toimii täydellisesti. Jokaiseen ruutuun - suureen tai pieneen - löytyy mitat täyttävä ammattimies.
Joukkue on siis rakennettu tyylillä, tiedolla ja ammattitaidolla.
Kukaan ei kuitenkaan voi kiistää sitä, etteikö kärppäkone olisi yskinyt tammikuun pimeinä iltoina. Oliko joukkue harjoitellut liian kovaa, ettei jalka liikkunut riittävän vikkelästi? Niin kovaa, että osa pelaajista meni sen vuoksi rikki?
Mikä vaikutus oli sillä, että Kari Jalonen allekirjoitti joulukuussa yhden vuoden jatkosopimuksen kevääseen 2008? Oliko Josef Boumediennen siirrolla tiivistävä vai sekoittava vaikutus?
Kysymyksiä, joihin ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta. Paitsi, että valtakuntaan kyllä mahtuu sellaisiakin analyytikoita, joilla on vastaus - vaikka vääräkin - kaikkeen. He tietävät jo nyt, kuka juhlii ja missä. Ja miksi juhlii.
SM-liigan selviytyi viime keskiviikkona päättyneen siirtoruletin sudenkuopista sangen vähin vaurioin. Liikehdintä oli maltillista ja perusteltua.
Otsikoihin nousi JYP, joka lähetti eräänlaisen antautumissignaalin myymällä kolme pelaajaa muualle ja säästämällä palkkamenoissa noin 100 000 euroa.
Taloudellinen säästökuuri ei kuitenkaan tarkoita antautumista kaukalossa. JYP ajaa kiihkeästi takaa viimeistä pudotuspelipaikkaa. Tavoite, unelma ja ihme samassa paketissa.