Suhtautumisessa ajokorttiin ja sen menettämiseen on näkyvissä selkeä sukupolviero.
– Sotaveteraani-iässä oleville ajokortin merkitys on paljon suurempi asia kuin 1950-luvulla syntyneille tai nuoremmille, liikennelääkäri Mikael Ojala vertaa.
– Ajokiellon hyväksyminen ei koskaan ole helppo juttu, mutta vanhemmat miehet kokevat sen usein lähes kastraationa.
Ojala ja hankejohtaja Marja-Liisa Huuskonen ymmärtävät veteraanisukupolvea hyvin.
Iäkkäät miehet tarvitsevat autoa kyläilyyn toistensa luona ja asioiden hoitamiseen maaseudulla, jossa julkista liikennettä ei ole tarjolla.
– Kortin menetys voi olla sosiaalisesti hirveän rajoittava asia ja jopa se viimeinen naula arkkuun.
Ajopoli arvioi asiakkaan ajokyvyn kuitenkin vain lääketieteellisin perustein. Kriteerit määritellään Trafin ajoterveysohjeissa, jotka eivät tunne niin sanottua rajoitettua ajo-oikeutta.
– Hyvin usein vedotaan siihen, että eikö voisi ajaa vain tutuilla teillä ja tutussa ympäristössä välttämättömät asiointimatkat.
– Laissa ei ole tätä vaihtoehtoa. Jotta kortin saisi pitää, haltijan on pysyttävä ajamaan kaikissa liikenneoloissa ja -ympäristöissä turvallisesti, Ojala tähdentää.
Hän antaa käytännön vinkin: omasta autosta luopumalla säästää niin paljon rahaa, että eläkeläinen ajelee tällä summalla välttämättömät matkat huolettomasti taksikyydillä.
