Kylä nimeltä Shishmaref taistelee elämästään. Elämästään Beringinsalmen äärellä, arktisessa Alaskassa, melkein Venäjällä.
Kutakuinkin 500-600 asukkaan kylä seisoo hyytävän meren rannalla. Napapiirille ei ole pitkäkään matka.
Asukkaat kalastavat ja hankkivat elantonsa luontaistaloudesta. Muutama on porotokkakin. Ympärivuotisia työpaikkoja on jonkin verran, osa-aikaisia joitakin.
Maan pääkaupunkiin Washingtoniin kertyy linnuntietä yli 4 200 mailia, osavaltion pääkaupunkiin yli 1 200 mailia. Kulkuyhteys on pääasiassa lentokoneen varassa. Ei ihme, että emme ole koskaan kuulleet tästä kolkasta.
Viime viikolla tuo pienellä, kapealla saarella, yhdellä riutan monista sijaitseva kylä tuli taas ajankohtaiseksi. "Ilmastonmuutos muokkaa pohjoista", luki Kalevankin otsikossa suurin kirjaimin.
Kaikille ilmaston lämpeneminen ei ole kaukainen juttu, jolle voi naureskella, että talvi vain mukavasti lyhenee ja kasvukausi samalla pitenee.
Arktisella alueella lämpötila voi nousta sadassa vuodessa 4-7 astetta. Shishmarefissa muutos tuntuu.
Elämää on kylässä eletty tuttuun, luontaiseen rytmiin. Halki vuosien sekä lumen ja jään. Vaan ei enää.
Yleensä viereinen meri jäpsähtää jäähän noin puoleksi vuodeksi. Nyt rannikon jää on ohuempaa kuin ennen. Alaskan rannoilla talvi saapuu entistä myöhemmin, kesä aiemmin. Miehet muistelevat, kuinka pilkkikausi alkoi lokakuussa. Nyt jäälle mennään joulukuussa. Kohtalokasta on, että jäiden ohentuessa perinteisen hylkeenmetsästyksen mahdollisuudet ovat heikentyneet.
Kylä on menettänyt myös maa-alaansa. Ikirouta rantojen alla on alkanut sulaa. Se saa pinnankin rapautumaan. Eroosio puree, ja myrskyt ovat vieneet metrikaupalla maata mennessään. Ihmisten rakentamat esteet eivät auta. Lisäksi merenpinta nousee, kun jääpeite sulaa.
Muutama ääni sanoo, että Shishmaref on tavanomaisen eroosioprosessin uhri, ei ilmaston lämpenemisen. Ja on Alaskassa ja muualla maailmassa muitakin kyliä, jotka kohtaavat vastaavia ongelmia: rannat ja jokipenkat syöpyvät pois.
Shishmarefissa heinäkuussa 2002, sen jälkeen kun myrskyt olivat tarpeeksi monta kertaa aiheuttaneet synkän näköistä maan katoamista, asukkaat äänestivät, että kylän paikkaa vaihdetaan.
Muuten meri syö kodit ja heidät.
Joitain rakennuksia on jo siirretty kauemmas rantaviivasta. Ranta rakennusten välissä oli ennen leveä. Nyt meri huuhtelee porraspieliä.
Tarkoitus on, että Shishmarefin suunta vie kauemmas merestä, sisämaahan, kohti varmempaa alustaa. Nykyisellä paikalla talot ovat vaarassa, samoin ihmiset.
Muuttopäivä tulee myrsky myrskyltä lähemmäs. Uusi paikka on jo valittu. Kymmenkunta mailia nykyisestä. Sijainnin vaihto on vuosien hanke, ja edessä on monta pykälää. Yhteisöllä ja tarvittaessa myös yhteiskunnalla on valtaisa haaste kerätä kasaan rahat pitkälti yli sadan perheen kotien siirtoon.
Kokonaisen kylän muutto ei ole helppo ratkaisu, sillä omasta kodista luopuminen ja uuden tekeminen on monesti tragedia - ja suunnaton urakka - jo yhdelle perheelle. Pelkällä olankohautuksella ei jätetä tuttuja pyyntipaikkoja ja omaa kotipihaa, ei kasata kokoon äidiltä perittyjä kuppeja ja kippoja. Mutta asukkaat kokevat, että vanha koti on jätettävä, jos Shishmaref haluaa elää.