Monessa perheessä kesälomaan liittyy paljon odotuksia, aikaa perheelle, parisuhteelle, yhdessäololle, reissulle, remontille tai vaan rennolle oleilulle. Irtiotto arjesta pitkän talven jälkeen. Kun viimeinen työpäivä on pulkassa ja työpaikan ovi sulkeutuu viikoiksi, koittaa ansaittu vapaus. Tai sitten ei. Jos kotona odottaakin aukaistu pullo tai terassilta aamuyön tunteina kotiin kömpivä puoliso, humalainen isä tai äiti?
Kerta ei ole ensimmäinen. Loma on alkanut näin ennenkin. Jo vuosia, eikä loppua näy. Tämän loman piti olla toisenlainen. Lupauksia on tehty, pyhiä valoja vannottu ja joululoman jälkeen ruutupaperille saatiin allekirjoituskin; lupaus raittiista kesälomasta. Toivo heräsi, vaikka mitään merkkejä muutoksesta ei ollutkaan.
Reissuun ei lähdetä, korkki on ja pysyy auki koko pitkän kuukauden. Pettymys on karvas, kotona vallitsee jäätävä ilmapiiri. Pettymyksen, vihan, katkeruuden, surun ja epätoivon kuukausi. Toiveet siirtyvät jo loman alkaessa arkeen, jossa työstä on tullut pakopaikka juovan läheiselle.
Kosteissa perheissä kaava on vuosi toisensa jälkeen sama. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Varustautumisesta pahimpaan on tullut arkea, eletään juovan ehdoilla. ”Miksi se ei lähde hoitoon, miksei usko läheisiä, miksi se ei hae apua ja miksei se vaan lopeta juomista” – ajatukset pyörivät mielessä.
Tilanne on käsittämätön. Kukaan ei ymmärrä, saatikka että juova itse ymmärtäisi itseään. Koko perhe on umpikujassa.
Liian usein yritetään alkoholismin kanssa liian pitkään yksin, perheen sisällä ja omin voimin, kunnes ne voimat loppuvat. Kaikilta.
Vaikka voidaan selvästi nähdä juomisen tuomia haittoja perheen sisällä, parisuhteessa, terveydessä, suhteessa läheisiin ihmisiin ja persoonan muuttumisena ja vaikka ne juovalle selvästi osoitetaan, ei mikään auta. Ei järkipuhe, ei uhkailu.
Alkoholismi on itsensä kieltävä, etenevä sairaus ja sitä ympäröi vielä nykyaikanakin mystinen häpeä, vaikka sairaus on suurelta osin geneettisesti perittyä. Toisilla alttius sairastua on siis suurempi kun toisilla. Kun riippuvuus saa otteen, eivät sitä pysäytä enää lupaukset, vaatimukset, lomat tai keskustelut.
Sairauden voi pysäyttää vain havahtuminen tai havahduttaminen omaan tilaan sekä hyvä ja tehokas, riittävän pitkä hoito, joka ohjaa raittiiseen elämään.
Siinä elämässä otan vastuun itsestäni ja läheisistäni ja ennen kaikkea opin hoitamaan itseäni ja sairauttani. Silloin voin ja saan nauttia kaikesta siitä mitä arvostan; itseäni, perhettäni, läheisiäni – sitä mitä minulla on.
Viidettä vuotta raittina aloitan kesälomani – ilmoista piittaamatta.
Virpi Karhu
vastaava päihde- ja läheisohjaaja
Päihdeklinikka Avominne
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.