Kun laulu ei luista

Laulaminen ei käy kaikilta luonnostaan. Kurkusta ei esimerkiksi tulvi ilmoille ihan sellaisia säveliä kuin on tarkoittanut. Vaikka itse olisi silti tyytyväinen tulokseen, puoliso voi pidellä korviaan tai vääntää radion päälle. Joiltakin on lauluhalut kenties vienyt kokonaan kouluaikoina saatu tyly palaute.

Laulaminen ei käy kaikilta luonnostaan. Kurkusta ei esimerkiksi tulvi ilmoille ihan sellaisia säveliä kuin on tarkoittanut. Vaikka itse olisi silti tyytyväinen tulokseen, puoliso voi pidellä korviaan tai vääntää radion päälle. Joiltakin on lauluhalut kenties vienyt kokonaan kouluaikoina saatu tyly palaute.

Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä oppia parempaa laulutekniikkaa ja jopa kehittuyä paremmaksi laulajaksi.

Laulamisen lukoista tohtoriksi keväällä 2005 väitelleen Ava Nummisen mukaan laulutaito on monen eri tekijän summa. Ennen muuta on kyse kulttuuripsykologisesta ilmiöstä - laulutaito on korvien välinen asia, Numminen väittää.

Väitöstutkimuksessaan laulaja-laulunopettaja Numminen selvitti, oliko aikuisen mahdollista oppia laulamaan nuotilleen. Puolentoista vuoden yksityis- ja ryhmäopetus osoitti, että kyky havainnoida ja tuottaa sävelkorkeuksia kehittyi kaikilla. Myös kaikkien laulua opiskelleiden ääniala laajeni.

Musiikin tohtori Numminen vertaa laulutaitoa lukutaitoon: eihän kukaan oleta lukutaidonkaan periytyvän, hän sanoo. Toisaalta koulujen musiikinopetuksessa on hänen mielestään suuri ristiriita. Miksi musiikkia opetetaan kaikille, jos lähtöoletuksena on, etteivät kaikki voi kehittyä siinä, Ava Numminen kysyy.

Todellinen ongelma muodostuu siitä, että ammatilliset hyvän laulamisen kriteerit siirtyvät helposti myös jokapäiväiseen laulamiseen. Näin syntyvät monenlaiset laululukot. Niiden purkaminen on täysin mahdollista.

Oulu-opistossa aloitettiin viime syksynä uudenlainen laulun opetus. Jo vuosien ajan annetun yksinlaulun rinnalle muodostettiin opintojakso "Laulu kuuluu kaikille". Kun yksinlauluun käydään karsinnan läpi, uutuuskurssille opiskelijat otettiin ilmoittautumisjärjestyksessä.

"Mukana on kymmenen opiskelijaa", opintojaksosta vastaava laulunopettaja Virve Karén kertoo. Jonossa on toinen mokoma. Suurempi ryhmä ei täyttäisi tarkoitustaan, sillä opettaja ei ehtisi kontrolloida, miten opiskelijat harjoituksissaan onnistuvat. Yhteisten tuntien lisäksi jokainen saa kerran yksityisopetusta.

Oulu-opiston ryhmässä ei ole "korvattomia" tai laulutaidottomia, Karén toteaa. "Laulamisen ongelmat johtuvat lähinnä tekemisen puutteesta." Moni haluaisi osallistua yhteislaulutilaisuuksiin, muttei ole rohjennut. "Joku kauneimmat joululaulut -tilaisuus voi olla piinaa, kun ei tohdi avata suutaan, vaikka tutut laulut pyrkivät huulille."

Ihmeitä ei kurssille tulleille ole luvattu, se olisi mahdotonta. "Täällä pääsee alkuun ja saa virikkeitä."

Karén kehuukin opiskelijoitaan "nöyriksi ja vastaanottavaisiksi". Ryhmä on ymmärtänyt harjoittelun merkityksen, mikä on opettajalle ideaali tilanne.

Elektroniikka-alalla työskentelevä oululainen Pasi Kurttio, 35, on pysytellyt tähän saakka suu supussa, vaikka on harrastanut musiikkia aktiivisesti jo pienestä pitäen. Sähkökitaran soiton hän opetteli omin nokkinensa, mutta kiinnostus laajentaa osaamista akustisen kitaran puolelle vei miehen Oulu-opiston opiskelijaksi.

No, miksi sitten ryhdyit vielä laulun opiskeluun? Tarvitsiko ryhtyä laulamaan serenadeja?

"No, ei tarvinnut", Pasi naurahtaa. "Sain yhtenä päivänä päähäni, että kun osaan säestää kitaralla, voisin opetella laulamaan ja säestää ihan itseäni, ja seuraavana päivänä tuli Oulu-opiston esite. Siinä ollut määritelmä sopi minuun hyvin." Idea ei ollut hänelle tuttu aiemmin. "Ihan nauratti, kun näin ilmoituksen. Sattui niin sopivasti."

Pasin laulamattomuus ei ole johtunut koulun lauluopetuksen tuomasta traumasta tai muusta sellaisesta. "En ole vain tullut laulaneeksi. Ei ole kiinnostanut aiemmin."

Oulu-opiston opetus on vastannut hyvin pitkälle sitä, mitä hän odottikin. "Tajuan laulamisesta jo nyt enemmän. Olen oppinut hengitystekniikkaa, kuten miten sen kurkun pitääkään olla laulettaessa."

Ja tuloksia saa, kun viitsii harjoitella omin päin. "Käytän harjoittelemiseen aika paljon aikaa, kolmena neljänä päivänä aina muutama tunti tulee laulettua", Pasi Kurttio kertoo.

Hyvästä harjoituksesta käy myös kuunteleminen. Pasi myöntää olevansa tarkkaavaisempi nykyään sen suhteen, miten ammattilaiset laulavat. "Huomaan, kuka laulaa niin kuin Virve on neuvonut", hän kommentoi. "Senkin on saanut todeta, että osa hyvistäkin laulajista ei laula kuin pitäisi."

Joitakin kuukausia kestänyt treenaus on tehnyt tehtävänsä myös opintoryhmässä, Pasi toteaa. "Ryhmä on ruvennut vapautumaan, ollaan tultu tutuiksi. Siellähän on hyviä laulajia joukossa, useitakin!"

Ilmoita asiavirheestä