Kiskoliikenteen suonisto saavutti pienen puunjalostuspaikkakunta Kemin sata vuotta sitten, kesäkuussa 1902. Nivalan Amerikka siirtyi rautahevosten aikaan vain vajaat puoli vuosisataa siitä, kun ensimmäiset kiskotukset pitkien etäisyyksien maassa pantiin käyntiin.
Uutta aikaa vedettiin pohjan perillekin kohtalaista vauhtia. Helsingistä Seinäjoen kautta Ouluun puksuteltiin vuonna 1886. Jo tuolloin rataverkon pääsuunnaksi muotoutui etelä-pohjoinen.
Suuriruhtinaskunnan valtiopäivät hyväksyivät 1897 esityksen rautatien rakentamiseksi Oulusta Tornioon. Asiaa oli evästetty ja yritetty läpi jo neljä kertaa aikaisemmin. Tärkeimpiä vauhdittajia oli länsirajan takana rakennettava rautatie, joka toi kansainvälisen rataverkon aina Haaparannalle saakka.
Ratatöihin käytiin käsiksi 1899, ja rata avattiin väliaikaiselle liikenteelle 1902. Vakituinen liikenne alkoi kaksi vuotta myöhemmin. Kemi kestitsi topparoikat, kun rata saatiin rakennettua tavaratoimiston nurkalle. Vuosi eteenpäin ja kiskotie oli Ruotsin rajalla Torniossa.
Kemin varsinainen asemarakennus, neljännen luokan asema pantiin pystyyn 1902-04 asemia urakalla suunnitelleen Bruno Granholmin piirustusten perusteella. Rakennuksen alkuperäiset piirteet ovat sittemmin hälvenneet lukuisissa laajennuksissa. Keskitetty rakentaminen toi Suomeen yhtenäisen asemarakennuskulttuurin.
Ensimmäinen matkustajajuna Kemistä Ouluun lähti 1. marraskuuta 1902 kello 5.10. Kaikki neljä vaunua olivat täynnä matkustajia ja tunnelma hilpeän historiallinen. Matka taittui huikeassa neljässä ja puolessa tunnissa. Nykyään reissusta saa nauttia vain reippaan tunnin.
Alussa Kemin ja Oulun välillä kulki vain yksi päivittäinen meno-paluuvuoro, eikä senaatti taipunut toiveisiin lisävuoroista. Tänä päivänä kiskoilla kulkee päivittäin kuusi vuoroa pohjoiseen ja saman verran etelään. Viikonloppuisin vuoroja on yksi enemmän. Talvimatkailun ruuhkahuippuina etelään ja pohjoiseen kyntää kymmenkunta junaa.
Pohjoisen junaliikenne aloitti höyryveturien aikaan. Tunnelmallisten tupruttajien valtakausi hiipui 1960-luvulla moottorikaluston esiinmarssin alle. Dieselit jatkavat vielä joitakin vuosia kiskojen valtiaina, mutta sähkö odottaa jo vuoroaan. Kun sähköistys saadaan valmiiksi Rovaniemelle saakka, uusi aikakausi koittaa Keminkin radalla vuosien 2004-05 vaihteessa.
Muutos höyrystä dieseliin ja sähköön on merkinnyt tehojen kasvua kuljetuksissa. Jo 1960-luvun alussa Ukko-Pekat alkoivat jäädä toiseksi vahvemmille dieselvetureille. Nyt yksi sähköveturi vetää perässään letkaa, jonka liikuttamiseen tarvitaan useita dieseleitä.
Lättähattujen eli kiskoautojen aika päättyi totaalisesti hyötyliikenteessä vuoden 1988 toukokuun lopussa. Oulun ja Tornion välillä lättähatut pysähtyivät vuotta aikaisemmin.
Nykyään kukaan ei voisi kuvitella tilannetta ilman rautatietä etelästä Kemiin ja siitä eteenpäin, vaikka asvalttibaanojen verkosto on tiheä, meritie on auki ja ilmaliiikenne pelaa. Kemi-Tornion talousalueelle, Lapin teollisuuskeskukselle rautatie on elintärkeä kuljetuslinkki, eivätkä matkustajajunatkaan kulje ilman asiakkaita. Perämerenkaaren suurten keskusten välille on jopa haikailtu nopeaa junayhteyttä.