Ystävistä tykätään ja heitä tökitään nykyisin Facebookissa. Ystävien kanssa irkataan netissä, jos ei jaksa tai ehdi tavata. Ennen ystävistä välitettiin kirjoittamalla heidän muistokirjaansa.
Vielä 1960-luvulla ja 1970-luvulla melkein jokaisella koululaisella - ainakin tytöillä - oli kiiltokuvin koristettu muistokirja tai muistoalbumi.
Nyt ilmiö on hiipumassa, jopa katoamassa. Mutta värssyt eivät unohdu. Ne ovat mukautuvaa käyttökulttuuria.
Osa vanhoista värssyistä vaeltaa yhä alkuperäisessä kuosissa tai modernisoituina runopalstoilla ja runovihkoissa.
"Muistovärssyt ja -kirjat näyttävät olevan uudemman vapaamuotoisen runoperinteen edeltäjiä ja osin myös esikuvia", huomauttaa nuorten runopalstoja ja tekstiviestintää tutkinut Eija-Liisa Kasesniemi.
Keruusta tuli harrastus
Folkloristi Kirsti Penttisen mukaan muistokirja on peräisin Saksasta. Yliopistojen välityksellä ystävien kirja - liber amoricum - alkoi levitä nuorukaisten parista laajemmalle.
Suomalaiset ylioppilaat tutustuivat muistokirjoihin Wittenbergin yliopistossa jo 1580-luvulla.
"Käytänne kansanomaistui yläluokan huvista kaikkien kansankerrosten harrastukseksi. Nimikirjoitusten, lauselmien ja runojen keräily on aina eniten kiinnostanut nuoria, vielä vakiintumattomia ihmisiä."
Ajan myötä värssyperinne valui lasten harrastukseksi, huomauttaa Taina Huuhtanen värssykokoelmassa Ystäväni muistokirja.
"Toisaalta värssyjen keruun syrjäytti nuorisokulttuuri. Muistovärssyt menettivät merkityksensä seurusteluikäisten sijaisviestiminä."
Muistokirjan lahjoittaja oli tavallisimmin äiti tai joku naispuolinen sukulainen.
"Kirjoita minulle runo tai satu. Liimaa itse muisti (kiiltokuva)", pyysi 7-vuotias Elina Muhokselta 1971.
Hyviä eväitä elämään
Ylivoimaisesti suosituin ystävävärssy on: Kolme sanaa sinulle: ole ystävä minulle!
"Muistokirja neuvoo, toivottelee onnea ja lujittaa siteitä. Toivotukset ovat eväitä vastaisen elämän varalle. Muistokirjat ovat oikeita hyvän tahdon aapisia. Niistä huokuu ihanteellisuus, kauneus ja hyvänsuopuus", Penttinen kiteyttää.
Muistorunoja on hullunkurisia ja hurskaita. 1800-luvun lopussa kirjoiteltiin paljon myös hauta- ja kuolema-aiheisia muistovärssyjä.
Lue lisää sunnuntain Kalevasta!