Kaiken informaatiohälyn alle luultavasti hautautuu melkoinen määrä sellaisia asioita, joita pitäisi tietää ja seurata, jotta elämisen menoa voisi jotenkin tajuta. Mistä ei mitään tiedetä, siitä silloin vaietaan.
Syyskesällä 1939 nähtiin Satakunnan suunnalla tavallista enemmän liito-oravia. Vanha kansa tiesi kyllä, mistä siinä on kyse: sellainen määrä liito-oravia on sodan enne. Niinhän siinä kävi, ennen kuin vuosi oli loppunut. Enteen tulkintaan saattoi kyllä vaikuttaa sekin, että puiden latvuksia tähyilevä vanha kansa oli pitkin vuotta kuunnellut radioistaan, mitä Hitler ja Stalin olivat tahoillaan puuhailemassa. Tulevan päättely ei ollut ihan ylivoimaista.
Nykyään liito-oravista on vaikea ennustaa muuta kuin sitä, että seuraava rakennushanke sillä tontilla on lähivuodet jumissa.
Vanhan kansan taidot ovat jääneet vähälle käytölle, kun informaatiota virtaa jatkuvassa reaaliajassa joka suuntaan. Mikä ei silti ollenkaan aina tarkoita, että asiat kehittyisivät sillä tavalla kuin niiden kullakin hetkellä olettaisi kehittyvän.
Tänään on päivämäärä 090909. Pari päivää lisää, ja käsillä on jo käsitteeksi tullut 11.9, vuoden 2001 terrori-iskujen muistopäivä. Vähänpä tuona vuonna aavisti, mitä on tulossa.
Mutta yhtä vähän sitä seuranneina aikoina osasi arvata, millaisia uutisia nyt luetaan. Ei esimerkiksi olisi arvannut, että syksyllä 2009 mietitään vakavissaan, onko Natolla mahdollisuuksia koskaan voittaa Afganistanissa sotaa talebaneja vastaan. Sen operaation piti olla yksinkertainen, looginen ja selkeä. Aivan toista kuin heti alkujaan kyseenalainen Irakin sota.
Todellisuus on aina, järjestään, osoittautunut paljon mutkikkaammaksi kuin tuoreeltaan olisi näyttänyt. Se sääntö pätee nykyään jokseenkin kaikilla elämänaloilla. Keskinäisiä yhteyksiä on valtavasti, asiat riippuvat toisistaan, ne vaikuttavat joka puolelle, yksittäisiin ihmisiin asti.
Tympeässä turvatarkastuksessa ollut matkustaja potee huonoa ilmasto-omatuntoa odottaessaan lentoa, joita on harvennettu matkustajakadon myötä ja varoo koskemasta mihinkään influenssavaaran vuoksi. Siinä on tuokiokuva, joka on täyttä totta tänäänkin, kun matkustaa Oulusta Helsinkiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen: terrorismi, talous, ilmasto, taudit.
Pelkästään arjessa suunnistamiseen tarvitaan kuvaa ties miten monesta asiasta. Se tarve vielä moninkertaistuu, jos haluaa seurata politiikkaa, yhteiskuntaa, kansainvälisiä asioita, oman paikkakunnan tapahtumia.
Ei enää ole suljettuja, muusta maailmasta riippumattomia asioita. Paitsi Big Brother -talo, tämän ajan sielunmaiseman huipentuma.
Mihin siis tiedonvälitys tällaisina aikoina kehittyy? Aina vain lyhyempään, nopeampaan ja yksinkertaisempaan suuntaan. Sellaiseen, jossa kuvaus tapahtumista mahtuu mieluiten kännykän näyttöön.
Eikä siinä mitään. Nopeaa ja reaaliaikaista tietoa tarvitaan. Kunhan muutakin on saatavilla.
Internet on mullistanut tiedonvälityksen, mutta informaatio ja tieto ovat kaksi aivan eri asiaa. Voi aika hyvällä omallatunnolla väittää, että ymmärryksen, yhteenvedon ja analyysin tarve on nykyään polttavampi kuin ehkä koskaan. Samaan aikaan niistä on tulossa yhä harvinaisempia.
Suomessa ja maailmalla likimain joka ainoa vapaan tiedonvälityksen oloissa toimiva mediatalo, oli sitten yksityinen yritys tai julkisen palvelun yleisradioyhtiö, on viime vuodet joutunut viilaamaan toimintaansa alaspäin. Suomalainen jo valmiiksi harva ulkomaankirjeenvaihtajien verkko on harventunut entisestään, uusimpana lakkautuslistalla on Yleisradion ruotsinkielinen toimittaja Venäjällä. EU:ta seurataan paikan päällä paljon vähemmän kuin joku vuosi sitten. Uutistoimistot ja isojen maiden isot lehdet ovat yhä harvemmin itse missään läsnä.
Kun tieto googlataan netistä, se on usein jo valmiiksi valikoitunutta ja rajoittunutta, yleensä englanninkielistä, yleensä lyhyttä. Pelkästään internetissä toimiva uutisvälitys ei tee isoja reportaaseja, ei ulkomaankeikkoja, ei juurikaan kaivele tietoja journalistisin menetelmin. Sellainen nimittäin vaatii resursseja, joita on vain ammattitaitoisilla tiedonvälityksen organisaatioilla, ja ne taas menettävät koko ajan lukijoita ja katsojia netin ilmaispalveluihin.
Suomen sanomalehdissä on yhä laadukkaita taustajuttuja, mutta internetin valtavirtaa sellainen ei ole. Siellä tyypillisiä ovat rajattomasta tilasta huolimatta sirpalemaisuus, hätäisesti kyhätyt blogit siitä miltä tänään tuntuu, "eipä taida tästäkään mitään tulla, turhaan yrittävät" -kommentit ja kärjistykset. Siinä seurassa on huudettava yhä kovempaa, jotta tulee kuulluksi.
Ajatus kaiken tiedon jakamisesta ilmaiseksi netissä saattoi olla isompi vallankumous kun arvasikaan. Siitä kun on seuraamassa, ettei tieto kohta ole minkään arvoista, kun kellään ei ole varaa sitä tuottaa.
***
Uumaja on juuri valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2014. Tulihan se titteli vihdoin kohti pohjoista, vaikka väärällä puolella Pohjanlahtea. Suomella oli tilaisuutensa, jossa Oulu ei pitkälle päässyt mutta Rovaniemi kyllä. Napapiiri olisi ollut parempi vetonaula kuin Turku, jonka ponnistuksista vuodelle 2011 ei paljon ole ulospäin kuultu.