Jo eteiseen astuessaan tietää tulleensa kädentaitajan kotiin. Vierasta tervehtii kehystetty kaunis kirjontatyö. Huoneentaulussa lukee: "Hyvä Ystävä on aina tervetullut."
Talossa asustaa Anna-Liisa Holmström tyttärensä Aino Niskasaaren taloudessa. Koko ikänsä 86-vuotias Holmström on asunut Pudasjärven Hirvaskoskella. Kotitilaa pitää nyt poika Antti.
"Liikkumisen takia ja monien vaivojen vuoksi tuntuu helpommalta olla nyt täällä keskustassa", lastenlasten mumma, Anna-Liisa Holmström kertoo iloisena. Hänestä hehkuu elämänmyönteisyys, ilo tästä päivästä.
"Kyllä minä muuten pärjään, kun tuo pääkin on vielä kunnossa, mutta kun ei pysty enää käsitöitä tekemään entiseen tahtiin. Miten minä sitten saan aikani kulumaan, jos niiden tekeminen kokonaan loppuu?", hän tuumailee. Keittiössä hommailu ei enää onnistu huonon liikkumisen takia. "Eikä tässä ole kyllä omaa huusholliakaan", Anna-Liisa naureskelee.
Ensimmäiset käsityönsä Anna-Liisa on tehnyt Hirvaskosken kansakoulun alaluokilla, aluspaidan ja -housut. Paidan kauluksessa on kaunis kukkarivi ja housun lahkeissa itse virkatut pitsit.
Hirvaskoskelle Anna-Liisan opettajaksi tuli Selja Riski, joka oli taitava käsitöiden tekijä ja halusi opettaa taidon myös oppilailleen. Riski oli tarkan työn tekijä ja heti piti purkaa, jos ei opettajalle kelvannut. Anna-Liisakin sai tästä tuntumaa, kun housujen sivuhalkio ei opettajalle kelvannut ja hän repäisi halkion rikki.
Käsitöitä oli koulussa kolme tuntia yhtenä päivänä viikosta. "Paljon teimme kotona iltatöinä , kun ei silloin muuta ajankulua ollutkaan", Anna-Liisa kertoo.
Vuosikymmeniä vierähti Anna-Liisa Holmströmillä maatilan emäntänä ja seitsemän lapsen äitinä. Silloin käsitöinä oli ainoastaan sukkien kutominen, kun sivutyönä piti hoitaa Hirvaskosken postiasemaa.
Kun posti lakkautettiin ja lapset kasvoivat, jäi vihdoinkin aikaa omille harrastuksille. Taidot olivat tallella ja kauniita jugendruusuja rupesi ilmestymään moniin kirjontatöihin.
Liinoja Anna-Liisa on valmistanut varmaan kymmeniä. Kodissa voi ihailla hänen taidokkaita kättentöitään joka puolella. Iso, kirjailtu pellavaliina on levitetty kahvipöydälle, kaitaliinoja on riittänyt keittiönpöydällekin.
Ruusujen lisäksi Anna-Liisa on kirjonut liinoihin ja tauluihin ruiskukkia ja tähkiä. Sukulaiset ja monet ystävät ovat ilahtuneet huoneentauluista mietelauseineen. Usein mukana on ollut ristipistotyönä tehtyjä kortteja. Lastenlapsien ristiäisjuhliin on valmistunut viehättäviä vauvatauluja. Ne ovat olleet tykättyjä lahjoja.
"Ei kai näillä kehua kannata, minähän teen vain, mitä osaan", Anna-Liisa hymyilee. Tekemisen ilo on tietysti parasta ja se, että saa tehdä kaunista jälkeä. "Kyllä Riskin neuvot ovat niin iskostuneet pääkoppaan, että heti on purettava, jos ei ole omasta mielestä hyvä." Anna-Liisalla on hyvä näkö, mutta sydänvaivat antavat merkkejä ompelemisessa.
Anna-Liisa tekee parhaillaan jugendruusuilla kirjottua kaitaliinaa.
"Tämä on yhdestoista tekemäni liina. Myyntiin en töitäni tee, vaan lahjoiksi", Anna-Liisa kertoo. Tarvikkeet tuo useimmiten liinan tai muun kirjottavan tarvitseva. "Minä olen lahjoittanut vain työn", hän sanoo.
Liikuntakyvyn heikennettyä on käsityöstä tullut tärkeää ajankulua jokaiseen päivään.
Lähes yhtä mieleistä kirjontatyön rinnalla on lukeminen.
"Olen kahlannut läpi koko Päätalon tuotannon, samoin Hietamiehen", Anna-Liisa Holmström kertoo harrastuksistaan.