"Arvoisat vanhempani, tänään piirrän muutaman rivin voinnistani, josta en voi paljon sanoa, sillä se on melkein samanlainen kuin neljä kuuta sitten. Olen ollut niinkin huonona, että luulin viimeisten hetkien tulleen. Minun tautini on äkkipäistä, joka tavallisesti alkaa ryvittämällä."
Näin alkaa kuudes tammikuuta vuonna 1912 päivätty kirje, jossa Amerikkaan paremman elämän perässä lähtenyt
poika kirjoitti kotiväelleen Nivalaan.
Nivala-seura on arkistoinut Amerikan siirtolaisten kirjeitä sattumanvaraisesti. Kirjeistä päätellen elämä rapakon tuolla puolen ei ole ollut aina auvoisaa.
"Kirjeet olivat ainoa keino pitää yhteyttä ja nekin kulkivat hitaasti. Kirjeen tullessa vihdoin perille, eivät vanhemmat voineet tietää, missä kunnossa heidän lapsensa tai sukulaisensa juuri silloin oli", Jaana Juntto-Rautio pohtii.
Juntto-Rautio työskentelee Jokilaaksojen musiikkisäätiön organisoimassa Tarinanuora-hankkeessa.
Sen tarkoitus on rohkaista ihmisiä kertomaan ja ennen kaikkea kirjoittamaan omia muistojaan, jotka koskettavat Amerikkaan lähteneiden suomalaisten elämää vieraalla maalla.
"Hyvin monella on jossain mummolan vintillä esimerkiksi Amerikkaan lähteneen ja sieltä palanneen isosedän tai muun sukulaisensa tavaroita. Me toivoisimme, että näitä tavaroita, valokuvia ja kirjeitä voisi tuoda meille näytille", projektipäällikkö Juntto-Rautio sanoo.
Lue lisää Amerikan siirtolaisten jälkeläisten muistoista torstain Kalevasta!