Kolumni

Kun Islanti on unio­nis­sa, Nor­jal­le tulee ahdasta

Jos ja kun Islanti jättää EU-hakemuksen kevättalvella, siitä tulee jäsen jo noin vuodessa. Norjalla on sen jälkeen ahtaat paikat. Ruotsin ja Tanskan kruunujenkin aika taitaa olla käymässä vähiin.

Jos ja kun Islanti jättää EU-hakemuksen kevättalvella, siitä tulee jäsen jo noin vuodessa. Norjalla on sen jälkeen ahtaat paikat. Ruotsin ja Tanskan kruunujenkin aika taitaa olla käymässä vähiin.

Tasan vuosi sitten tähän aikaan uutisotsikot kertoivat Schengen-alueen laajenemisesta. Rajatarkastukset katosivat itäisen Euroopan uusilta jäsenmailta. Kartalla manner-Eurooppaan jäi vain yksi reikä, Sveitsi.

Sekin reikä on nyt ummessa. Sveitsi on juuri liittynyt Schengen-alueeseen, vapaan liikkumisen voima on voittanut. Muilta osin vuoden takainen Kaleva on kuin tuulahdus menneestä maailmasta. Ei niinkään siinä olleiden uutisten vuoksi vaan niiden vuoksi, joita siinä ei ollut. Kemijärven tehtaan lopettaminen oli vielä yksittäistapaus, ei oire tulevasta aallosta.

Pörssisivun indeksi osoitti lukemaa 11 326. Nyt on pyöritty 5 000:n vaiheilla.Vuosi sitten ei kukaan olisi voinut uskoa moisen pudotuksen olevan edessä, sillä kaikki näytti menevän vakaasti eteenpäin.

Siitä voi päätellä jotain siitä, mihin ennustuksiin nyt kannattaa uskoa. Odottamattomia asioita on tapahtunut, eivätkä ne vielä tähän jää.

Jotkin lähitulevaisuudessa edessä olevat muutokset sen sijaan ovat sellaisia, että niitä voidaan kohtuullisella varmuudella olettaa tapahtuvaksi. Yksi niistä on EU:n laajeneminen jälleen pohjoismaissa.

Islannin työttömyys oli viime vuoden joulukuussa 0,8 prosenttia. Nyt se on 5,4 prosenttia, ja kasvaa. Marraskuun luku oli 3,3 prosenttia. Vuosi sitten elämä Islannissa oli vakaata ja vaurasta, nyt se on epävarmaa, niukkenevaa ja katkeraa. Saarivaltio on haaksirikossa.

Islannin pääpuolue, Itsenäisyyspuolue, on aikaistanut puoluekokouksensa lokakuulta tammikuulle. Siellä esillä on vain yksi tärkeä kysymys, kannan ottaminen maan EU-jäsenyyteen. Tätä ennen pääministeripuolue on vastustanut ajatusta, mutta nyt puheena on tuon politiikan muuttaminen. Ennen kaikkea Islannin valuutaksi halutaan euro, mikä ei ilman jäsenyyttä onnistu.

Kymmenen päivää sitten EU:n laajentumiskomissaari Olli Rehn puhui Oslon Litteraturhusetissa, josta oli järjestetty suora videoyhteys Reykjavikiin. Sieltä entinen ulkoministeri Jon Baldvin Hannibalsson kysyi, kuinka nopeasti Islanti voi päästä unioniin: "Me olemme hätätilanteessa ja tarvitsemme hätäratkaisuja". "Sanon tavallisesti, ettei EU:n jäsenyyteen ole mitään oikotietä, mutta Islannille tai sen puoleen Norjallekin sellainen on olemassa", Rehn oli vastannut.

Todennäköisesti tämä tarkoittaisi Islannin jäsenyyttä jo vuonna 2010, ehkä jopa ennen Kroatiaa, joka on neuvotellut unionin kanssa vuosia.

Rehn perusteli Oslossa Islannin tilannetta avomielisesti. Hän muistutti, että kyseessä on demokraattinen valtio, joka Euroopan talousalueen kautta jo täyttää noin kaksi kolmasosaa EU-jäsenyyden juridisista edellytyksistä. Isoin pulma on kalastus, mutta jos molemmat osapuolet tahtovat, ratkaisu kyllä löytyy.

Kuten se löytyy tarvittaessa Norjallekin, jossa jo aletaan henkisesti valmistautua Islannin edessä olevaan jäsenyyteen -- jonka jälkeen Euroopan talousaluetta (Eta) koskeva sopimus kattaa vain Norjan ja Liechtensteinin.

Norjan kahdessa kansanäänestyksessä ratkaisevaa on ollut kalastajien kielteinen kanta. Islannin liittyessä unioniin sekin voi muuttua, sillä Norjan kalastusväki haluaa olla päättämässä asioista islantilaisten kanssa. Tämän jälkeen siis EU:n pöydissä.

Norjan uutta hakemusta ei kannata silti ihan pian odottaa. Maa on jo kahdesti neuvotellut jäsenyyssopimuksen, jonka kansa on kaatanut. Yksikään hallitus ei tee uutta yritystä, ellei ole varma lopputuloksesta.

Sekin aika voi lähestyä Islannin ratkaisun jälkeen. Sitä ennen muissa pohjoismaissa tapahtuu.

Tanskaan viritellään kevääksi uutta kansanäänestystä euron käyttöönotoksi. Tanskan kruunun kurssi on jo täysin sidottu euroon, joten kyse olisi vain valuutan nimen vaihdosta.

Ruotsi sen sijaan noudattaa omaa valuuttapolitiikkaa. Näinä aikoina se on tiennyt kruunun arvon vajoamista koko ajan alaspäin. Kuluneella viikolla yhdellä eurolla sai jo 11 kruunua, minkä tosiasian luulisi lisäävän ruuhkia Haaparannalla.

Ruotsissakin euron kannatus on noussut, mutta ei niin paljon, että hallitus vielä ääneen havittelisi uutta kansanäänestystä. Kun autoteollisuus romahtaa ja kruunu huojuu entisestään, tilanne voi olla toinen.

Eri asia sitten, paljonko unionista nyt on jäsenvaltioidensa suojaksi. Euroalueeseen kuuluminen näkyy pitävän valuutan vakaana ja sitä juuri Islanti haluaa. Ilman sitä jäsenyyden antama suoja on vähissä. Etenkin Baltian maiden ja Unkarin näkymät ovat kovin kehnot. Jos virolainen pitkäaikaistyötön saa korvausta 80 euroa kuussa, sinnittele siinä sitten. Eikä euromaidenkaan helposta tulevaisuudesta takeita ole.

Mutta jos Suomen lähialueilta mitään pitää ennustaa, vielä isompia uutisia voi alkaa kuulua itäsuunnasta. Jos on yksi asia, mitä Venäjälle viime vuodet rakennettu poliittinen systeemi ei kestä, se on rahojen loppuminen. Mitä siitä seuraa, sen vielä näemme.

**

Maailman kuuluisimmat kengät on tuhottu eli ne, jotka heitettiin kohti George W. Bushia Bagdadissa. Yhdysvaltain turvallisuuspalvelulla on nyt ankara ongelma. Pitääkö toimittajat päästä presidentin lähelle vain sukkasillaan? Onko jalat lukittava paikalleen? Vai pitäisikö sittenkin toimia niin, ettei kukaan saa aihetta raivokohtauksiin?