Islannin tulivuori paljasti nyky-yhteiskunnan haavoittuvuuden. Kansalaisille kyseessä on ollut oppitunti siitä, miten toimia, kun kaikki ei menekään niin kuin on totuttu.
Tänään keskiviikkona tulee kuluneeksi kuusi päivää siitä, kun Suomen ilmatila pantiin kiinni syystä, jota ei ennalta osannut arvata kukaan: islantilaisesta tulivuoresta taivaalle pursuavan tuhka-tsunamin takia. On edelleen täysin avoinna, milloin maanosan lentoliikenne palaa normaaliksi. Mahdollista on sekin, ettei pahinta ole edes nähty.
Kriisi on pannut kiperän valinnan eteen sekä poliitikot ja viranomaiset: nämä ovat joutuneet pohtimaan, pitääkö lentoyhtiöiden kasvavaa ahdinkoa helpottaa jopa turvallisuudesta tinkien. Hämmentävää on ollut se hanakkuus, jolla muutamat isot lentoyhtiöt ja lentokuljetusliitto IATA ovat painostaneet päättäjiä kumoamaan lentokiellot. Samaan aikaan esimerkiksi Suomen Lentäjäliitto varoittaa, ettei liikenteen aloittamisessa saa hätiköidä. Liitto muistuttaa aiheesta, kuinka viime viikon koelennoilla tuhka aiheutti ilmavoimien koneille moottorivaurioita.
Viranomaisten täytyy nyt pitää päänsä kylminä. Jos pienikin riski on olemassa, ei turvallisuudesta pidä tinkiä.
Senkin jälkeen kun varsinainen tuhkakriisi on ohi, sotkuista pyykkiä pestään pitkään: kuka korvaa kotimatkojen viivästymisestä matkustajille koituneet kustannukset, mikä on lentoyhtiöiden valtiontuen kohtuullinen määrä ja olivatko lentokiellot hätävarjelun liioittelua.
Erityisen tuskallinen asia liikenteen katkeaminen on niille yhtiöille, joiden kassatilanne on jo ennestään kiikun kaakun. Saamatta jäävien lipputulojen lisäksi uhkaavan korkeiksi ovat nousemassa kustannukset kotimatkaa päiväkausia odottelevien matkustajien majoittamisesta ja ruokkimisesta.
Lähiaikoina pohditaan tiiviisti niin viranomaisten kuin lentoyhtiöiden lakimiesten voimin sitä, mitä todella tarkoittaa se, että lentojen viivästyessä tai peruuntuessa lentoyhtiöllä on EU-asetuksen mukaan asiakkaistaan huolenpitovelvollisuus. Esimerkiksi Finnair järjestää matkakohteisiin jääneille majoituksen ja ruokailut, mutta matkustajien on itse vastattava lisäkustannuksista.
Tämän linjauksen perusteella esimerkiksi kotimatkoja muilla välineillä ei korvata. Mitään haluja lentoyhtiöillä tuskin on korvata myöskään ansionmenetyksiä tai muita tappiota, vaikka niiden alkusyy onkin lentojen katkeamisessa.
Korvausvaatimusten esittämisessä ja hyväksymisessä pitääkin käyttää tervettä järkeä. Ei yhtiöilta voi vaatia kohtuuttomia korvauksia siitä, että ne ovat noudattaneet viranomaisten rajoituksia, joilla halutaan taata matkustajien turvallisuus poikkeusoloissa.
Islannin tuhka on pannut pitkälle teknistyneen maailman kiinnostavaan testitilanteeseen. Selvinnyt on jo se, kuinka täysin odottamaton, kaikkien kriisianalyysien ulkopuolella ollut tekijä voi nopeasti murentaa yhden nyky-yhteiskunnan tukijalan, ihmisten nopean liikkumisen.
Turhankin kohkauksen ympäröimän niin sanotun sosiaalisen median lentoliikenteen kaaos on puolestaan todistanut tehokkaaksi kriisiaikojen työkaluksi. Vähintäänkin kymmenet tuhannet eurooppalaiset ovat hakeneet paluukyytiä kotiin esimerkiksi Faceboookin, Twitterin tai muiden nettipalvelujen kautta.
Kun tuhkakausi on ohi, näiden päivien kokemukset muuttuvat nopeasti moderniksi kansanperinteeksi. Moni lapsi tai lapsenlapsi saa vielä kuulla lennokkaan kertomuksen siitä, kuinka isä, äiti, pappa tai mummo kerran huristeli tilataksilla Etelä-Euroopasta koto-Suomeen.