Ingvar Kamprad on varmasti yksi aikakautemme värikkäimpiä liikemiehiä ja ideanikkareita.
Vielä yli 80-vuotiaana hän antautuu työlleen pojanviikarin innolla ja pyrkii harsimaan eri puolille maailmaa leviävää Ikea-konsernia mieleisekseen.
Talousjohtajiensa kauhuksi Kamprad jyräsi tahdollaan myös Pohjoiskalotin Ikean Haaparantaan aiheuttaen seudulle kultaryntäyksen.
Dagens Industri -lehden perustaja Bertil Torekull on tarttunut haasteelliseen tehtävään ja koonnut Kampradin vaiheikkaasta elämästä tarinan. Se on samalla myös Ikean historiikki.
Teos on tietysti Ikea-huuman läpäisemä. Mielenkiintoista on kuitenkin havaita, miten monien vaikeuksien kautta konserni on vähitellen hiipinyt nykyiseksi markkinajohtajaksi.
Pienin haitta ei suinkaan ole ollut ruotsalaisten suuryritysten tavarantoimittajilleen määräämä ehdoton yhteistyökielto vihatun yrityksen kanssa - uhkana yhteistyön katkaiseminen.
Torekull kertoo Kampradin kohtaamista vaikeuksista, kuten siitä miten ruotsalaiset huonekalujätit yrittivät "norsulauman tavoin" ajaa häiritsevän nousukkaan eli "Ikea-hiiren" syvimpään maanrakoon:
"Ikea oli saanut ensimmäisen porttikiellon messuille jo vuoden 1950 paikkeilla. Ingvar Kampradilta evättiin pääsy tietyille huonekalumessuille."
"Niin kuin aina paineen alle ja vastatuuleen joutuessaan, hän reagoi itkun, röyhkeyden ja oveluuden yhdistelmällä. Hän käynnisti näinä aikoina suuren määrän muita yrityksiä voidakseen esiintyä useammilla kasvoilla sekä myyjänä että ostajana."
"Göteborgissa Ingvar Kamprad salakuljetettiin eräille messuille Volvo Duettin matkatavaratilassa. Hyvä ystävä ja ruokakauppias heitti hänen ylleen wiltonmaton, jotta hän pääsi sisään portista muiden näkemättä. Kun hän kapusi autosta näyttelyosastojen sekaan, kenelläkään ei ollut rohkeutta ajaa häntä pois."
Monista vaikeuksista huolimatta Kamprad onnistui luomaan konsernistaan maailmanlaajuisen halpojen huonekalujen myyntijätin.
Käytännöllisen "jokamies"-konseptinsa ohessa hän on tottunut myymälöidensä interiöörin kautta levittämään myös ruotsalaisen hyvinvointivaltion aatetta.
Näin siitäkin huolimatta, että Kamprad on yrittäjänä kokenut ruotsalaisen yhteiskunnan nurjimmat puolet. Teos huokuukin paitsi Svea-mamman ihannointia, myös yhteiskuntakritiikkiä ja bessewisser-asennetta.
Ikean legenda kasvaa kertomukseksi ruotsalaisesta kapitalismista erilaisiin oloihin sovellettuna. Pihin originelliluonteensa lisäksi Kamprad pukeutuu vastarintamiehen näkyvään ja monille vaikutuksille alttiiseen viittaan.
Poikkiteloin asettumisensakin Kamprad on onnistunut ärsyttävällä tavalla kääntämään räikeäksi mutta tunteita jakavaksi Ikea-mainokseksi.
